Nuoren seurakunnan veisukirja 2015

Toimittanut: Markku Perttilä
Kustantaja: Kirjapaja
Kirja saatu kustantajalta. Suurkiitokset!

Vaikka en ole käynyt rippikoulua, enkä omistanut punaista laulukirjaa nuoruudessani, kuuluu se silti tiiviisti nuoruuteni ja tämän löytyminen paketista toi nuoruuden mieleen ja sai varsin nostalgiseksi.
En osannut ajatella, että yhä edelleen kirja näyttää ihan samalta ja yhä edelleen siitä ilmestyy, ei vain, uusia painoksia vaan uusia versioita. Tutustuessani kirjan historiaan koin toisen yllätyksen: eka versio julkaistiin jo ennen syntymääni vuonna 1970. Siis ihan mahottoman monta vuotta ennen kuin minä näin päivänvalon. Tämä uusin on jo kymmenes laitos. Mahtaakohan fi mukana olla yhtään samaa laulua? Ainakin (netin mukaan) alusta asti ja vielä vuoden 2000 versiossa mukana ollut Tiellä ken vaeltaa on pudotettu pois.

Ei voi muistaa, mitä kaikkia veisuja kirjassa oli 90-luvulla. Muistan kuitenkin, että yhteen versioon oli otettu mukaan J. Karjalaisen Sankarit ja siitä nousi kova polemiikki, sopiiko se hengelliseen laulukirjaan. Ei se mielestäni opusta ihan tuomiolle saata, mutta en kuitenkaan kaipaa nyt poistettuja sankareita. Se löytynee muista lähteistä tarpeen vaatiessa.  Ehkä noin puolisen kymmentä laulua, joita kaipailen, puuttuu. Ainakin Kuningas kerran ja Jouluyön hymni. Onneksi Lapsuuden usko ja Tuu mun vaimoksein ovat mukana! Niistä jälkimmäinen on ensi kosketukseni punaisen kirjan veisuihin. Meidän kuoro oli menossa laulamaan yksiin häihin ja menomatkalla kerrottiin sulhasen toivoneen sitä laulua. Meille kaikille ihan tuntematonta. Muutaman kerran ehdittiin harjoitella. Eikä kyllä ehkä tehty oikeutta veisulle juuri sillä kertaa.
Vähän myöhemmin tykästyin lauluun. Olen luvannut esittää sen tulevalle puolisolleni, jos se joskus vie minut vihille. Ystävä kyllä epäili, että tämä lupaus ei ehkä edesauta asiaa.

Monen vanhan tuttavuuden lisäksi kirjassa oli nippu uusia. Harmi, että lauluille ei ollut annettu ilmestymisvuosia, että olisin suoraan nähnyt, mitkä laulut ovat ihan uusia ja mitkä vain sattuvat olemaan minulle tuntemattomia.
Ainakin yksi laulu oli nyt ensimmäistä kertaa mukana, mutta oli silti minulle vanha tuttu pian 20v takaa. (Käsittämätöntä.)

Minulle kirja, kuten sanottu, toi monia nostalgisia muistoja. Täytti myös moooonivuotisen haaveen omasta veisukirjasta. Sopivasti nyt, kun oma esikoiseni on aloittelemassa rippikoulua. Poikanen ei kyllä tästä innostunut lainkaan. Ei kuulemma tykkää laulaa, saati kuunnella minun raakuntaa.

Mietin, ovatko minulle tuntemattomat laulut uusia vai enkö vain satu tuntemaan juuri niitä, ainahan jokainen porukka keskittyy lähinnä muutamiin. Veisasin kirjan läpi ystäväni kanssa (ilahduttaen perheitämme lähes rajattomasti) ja huomasimme tuntevamme samat viisut, eli ilmeisesti juuri ne olivat niitä " meidän aikamme " veisuja. Emme siis ole aiemmin juuri veisailleet yhdessä, kasvoimme eri kylissä.
Yleisön pyynnöstä johtuen en julkaise laulunäytettä.

Olin ajatellut, että blogaan tästä vasta, kun olen opetellut yhden uuden kappaleen. Mutta se näyttää käyvän hitaasti, joten jätän sen tulevaisuuteen.

Seuraavana haasteena onkin sitten saada nämä ruotsalaiset täällä veisaamaan näitä.