Vetoketju

Kuuntelin ommellessani Juha Ruusuvuoren Lemminkäisen laulua. Siinä ratsastetaan aina välillä hevoilla. Mitenkähän isoja ne mahtoivat olla. Hevonenhan on selvästi pieni hevo. Voisi luulla, että koko ero on ihan huomattava, että alettiin puhumaan diminutiivissa.
No ok, vuoan se oli vaikka hellittely muoto, eikä aina kokoon viittaava. Kaverin mummuki on ruvennut nimittään mua oman kielensä diminutiivimuotoisella nimellä, vaikka en tosiaan ole pienentynyt ja olen myös huomattavasti suurempi kuin hän ja perheensä naiset.
Jätin tuon kirjan kesken muutama viikko sitten; ei ottanut tuulta alleen. Koska en onnistunut lataamaan mitään muuta puhelimeni elkein pääsi Lemminkäinen laulamaan uuden koelaulun. Kirja muuttui kiinnostavaksi heti ekoilla minuuteilla siitä, mihin olin sen jättänyt. Onneksi en antanut periksi. Tosin ruukaan moittia kirjoja, joilla kestää liian kauan muuttua mielenkiintoisiksi, sellainen ei ole oikeasti läheskään täysin onnistunut.
Paljastan vielä, että vastoin odotuksia vetoketjun ompelu onnistui täydellisesti!  Toinen ompeluprojekti taas ontuu ja puoltaa pahasti. Miten voi onnistua ompeleen puolet osasista tavalla tai toisella väärinpäin? Iltapuhteeksi ratkoin irti seuraavan vetskarin. Illalta ja viikonloppu kulunee sen kimpussa.
Harmi, että en tajunnut räpsiö kuvia.