Jussi K. Niemelä: Mitä uusateismi tarkoittaa

Oikeastaan tuo on vähän huono nimi tälle postaukselle, koska en nyt aio varsinaisesti esitellä kirjaa, vaan ottaa esille muutamia siitä heränneitä ajatuksia. Luin kirjan jo aikaa sitten ja epäilen, että olisin siitä jopa blogannut, en kuitenkaan löydä sellaista kirjoitusta mistään. En yleensä kamalasti puutu muiden ihmisten maailmankatsomukseen, mutta toisaalta, jos jättäisin kokonaan puuttumatta, ei jäisi mitään sanottavaa. Jos haastelisin kokoajan omasta maailmankatsomuksestani, niin olisin turhan kovasti vain itsestäni puhuva kaveri. Tai ehkä on vain tunnustettava, että ei minulla ole mitään maailmankatsomusta.
Kirjassa on jonkin verran ihmisten kokemuksia, miten vaikeaa on elää ateistina kristillisessä maassa, erityisesti koulut tuntuvat monessa paikassa olevan edelleen kamalan kristittyjä. Itsestäni se tuntuu omituiselta, koska en ole koskaan kokenut niin kouluissa, mutta ehkä sitä ei tule ajateltua, kun ei itse ole erityisesti kristinuskoa vastaan. Toisaalta viimeisimpien yli 20v kokemukseni eivät ole suomalaisista kouluista. Minusta se on väärin, että yhtään ketään painostetaan tai pakotetaan harjoittamaan yhtään mitään uskontoon, tai vaikkapa politiikkaan yms, liittyvää. Muualla kuin perheessä. Olen vuosien mittaan tapellut ajatuksen kanssa ja nykyään olen sitä mieltä, että vanhemmilla on oikeus kasvattaa lapsensa omien näkemystensä mukaan, niin kauan, että lapset itse osaavat päättää, mitä haluavat uskoa ja ajatella. En osaa antaa mitään tiettyä ikää tälle, eikä edes YK anna mitään tarkkaa ikää. Monesti ajatellaan, että 12v saa itse päättää monista asioista, kuten kumman vanhemman luona asuu. Uskonnosta käsitys tuntuu vaihtelevan 12v, 15v ja 18v välillä. Minusta jopa alle 12v voi itse tietää, uskoo ja miten paljon haluaa osallistua. Mutta kyllä vanhemmilla silti vielä on oikeus määrätä lapsi mukaan tiettyihin tilaisuuksiin, osallistumaan ei ehkä niinkään.
Kun ateisti valittaa, että muut lukevat ruokarukouksen ja hän joutuu kuuntelemaan sen. Koska yksi ei vakaumuksensa vuoksi sitä halua lukea, eivät hänen mukaansa muutkaan saisi. Tässä törmätään jo rajusti muiden uskonnonvapauden rajoittamiseen, käsittääkseni kaikilla on oikeus rukoilla tai harjoittaa uskontoaan. Pitäisikö sitten määrätä, että kouluissa on mahdollista lukea ruokarukous, mutta vain kaikki hiljaa mielessään. Häiritsisikö sekin ateistia? Entäpä jos joidenkin vakaumukseen kuuluu rukoilla ääneen tai yhdessä? Kuka tämän saa lopulta päättää. Uskonnonvapauslaki onneksi takaa oikeuden harjoittaa uskontoa, vaikka ateisti, tai muuhun uskontoon kuuluva, joutuu sen näkemään tai kuulemaan. Sen luulisi muutenkin olevan aika itsestään selvä ihmisoikeus. (Ja nyt kaikkien, jotka haluavat ottaa esille muita lakeja rikkovat uskonnonharjoittamismuodot, niihin pätee kyllä sitten muut lait, jotka saattavat rajoittaa niiden harjoittamista.) Ateistia ei saa pakottaa osallistumaan rukoukseen ja ehkä hänelle on annettava oikeus poistua muualle siksi aikaa. Ei siihen rukoukseen saa pakottaa osallistumaan kyllä ketään muutakaan. Ei agnostikkoja, ei muihin uskontoihin kuuluvia eikä edes kristittyjä. Eiväthän kaikki kristityt halua rukoilla kaikkien kristittyjen kanssa. Käytin nyt sanaa halua, vaikka ehkä siinä on kyse suuremmista asioista kuin pelkästä halusta.

Asia, mitä oikeastaan eniten olen tässä ihmetellyt ovat ateistien väitteet että uskovaiset kieltävät tieteen ja vastustavat tieteen edistystä. Heillä tuntuu olevan täysin sokea piste siinä kohti, että tänä päivänä uskovaisillakin on monenlaisia näkemyksiä esimerkiksi evoluutiosta ja luomisesta. Eikä moni ihan puhdas kreationistikaan suuremmin vastusta tieteen tekemistä, ei vaan itse henkilökohtaisesti ehkä osallistu siihen, mutta ei kovin moni evolutionistikaan aktiivisesti etsi fossiileita, kartoita geenisekvenssejä tai mitä muuta tieteen tekeminen pitääkään sisällään. On kyllä totta, että jossain päin maailmaa on isoja ihmisryhmiä, jotka opettavat kreationismia ainoana oikeana oppina ja sen varjolla heille on syötetty ajatus, että ilmastonmuutosta ei ole olemassa. Jos joku syyttää tästä ensisijaisesti uskontoa ja ajattelee, että uskonnot poistamalla ongelmakin poistuu, taitaa olla aika hakoteillä. Ikävä kyllä uskontoja käytetään politiikan välineenä, ja yleensä pahassa. Näiden ajatusten takana on kuitenkin jotakin ihan muuta. Olen törmännyt ajatukseen, että yksi niistä syistä on uskonnon opetuksen(uskontotieteen) puuttuminen kouluista. Silloin ihmiset eivät opi ymmärtämään uskonnon ja tieteen välistä eroa, kuten me täällä pohjoismaissa ja muutenkin uskonnollisia ajatuksia ujutetaan muun opetuksen sekaan. Meille kuitenkin opetettiin jo aikoinaan biologia biologiana ja uskonto uskontona.

Samalla ateistit kuitenkin itse jättävät huomiotta kaikki muiden tieteenalojen tutkimukset ja tulokset. Tämän tästä törmää väitteeseen, että uskonnot estävät tai hidastavat maiden demokratisoitumista. Kuitenkin alan tutkijat väittävät uskonnollisten liikkeiden hidastaneen demokratisoitumista 39 maassa 40 viimeisen vuoden aikana. Demokratisoitumisen puolesta erilaiset uskonnolliset järjestöt ovat taistelleet, joka ajavana tai tukevana voimana yli 60 maassa. Esimerkkeinä vaikkapa Filippiinit 70-luvulla ja Intia vuosina 75-77. Tilastoissa näkymättöminä vielä ei uskonnollisissa liikkeissä mukana olevat uskonnolliset ihmiset. Sellaisesta on hyvä esimerkki tämän päivän Myanmarista.

Toisena monesti esillä olevana ovat maailmalla riehuvat konfliktit, joista kyllä noin 30% on uskonnollisia. Niistäkään monissa perimmäinen syy ei ole uskonnollinen, mutta uskonto toimii hyvänä motivaattorina ja yhteisöä koossapitävänä liimana. Minkään konfliktin ainoa syy ei ole uskonto. On aika vaikea uskoa, että ilman uskontoja konflikteja ei olisi. Tutkimuksen mukaan uskonnollisen väkivallan hyväksymistä ei lisää uskonnollisuus, mutta uskonnollisissa ryhmissä mukana oleminen. Se taas voi liittyä siihen, että yhteisöllisyydellä on havaittu olevan ikävä kääntöpuoli eli vihamielisyys (enemmän tai vähemmän) muita ryhmiä kohtaan. Tästä viimeisestä on hyvä kirjoitus juuri tuossa Niemelän toimittamassa Mitä uusateismi tarkoittaa -teoksessa.

Tämä on vain lukematon blogiteksi, en laita tähän lähdeviittauksia. Annan silti kirjavinkkinä lähdekirjallisuuden, mikäli joku sattuu olemaan kiinnostunut:

Ginges, Jeremy; Hansen, Ian and Norenayan, Ara, Religion och Support for Suicide Attacs. Psychological Science  Feb2009

Lindgren, Tomas, Fundamentalism och helig terror: religionspsykologi för vår tid

Lindgren, Tomas, Religion och konflikt komplexa samband, komplexa orsaker

Toft, Monica Duffy, Philpott, Daniel & Shah, Samuel Timothy, God's century resurgent religion and global politics