Elsan kiinnostuu karismaattisemmasta uskonnosta kuin perheessä on totuttu. Vanhempia uskon asiat eivät kiinnosta, ainakaan tiettävästi, lainkaan, isovanhemmat ovat körtteja. Elsasta kavereineen tulee helluntalainen. Muutamia seurakuntalaisia kuvataan varsin "palaviksi". Elämän suurin tarkoitus helluntaitytöille on miehen löytäminen, vaikka Jumalasuhdettakin hoidetaan ja suulla tunnustetaan (väitetään) tärkeimmäksi. Tämän takia en koskaan istunut helluntaitytön muottiin. Oma menneisyyteeni muistuttaa siis kovasti Elsan nuoruutta. Joissain sivuhenkilössä on silti että enemmän minua kuin Elsassa, ainakin liikkeen jättämiseen liittyen.
Tämä ei ole mikään paljastus helluntaiherätyksen vaietuista asioista, eikä se edes yritä olla sitä. Se on silti hyvä kuvaus siitä, mitä elämä liikkeessä ja liikkeen ja profaanin kodin välillä voi olla. Elsan kokemukset ovat hyvin lähellä omiani.
Kirjasin ylös muutamia ajatuksia kirjaa kuunnellessa. Laitan ne tähän sellaisinaan, en usko saavani niistä muokkaamalla parempia.
Käytän varsin ranskalaisia viivoja, koska niin harvoin pääsen käyttämään niitä.
- Pahempaa kääntyä toiseen uskoon kuin olla uskonnoton, jopa protesranttisten kristittyjen välillä.
- Nuorten pukeutuminen kuulosti tutulta. Siihen aikaan oli tavallista, että nuorilla tytöillä oli mari-paita ja farkut.
-Tunnistinpa sen tyttöjen katsoman, nimeltä mainitsemattoman ohejmankin. Tosin sen verran vanhempi olen, että sitä katsottiin vasta ulkomailla asumiseni jälkeen. Yhdessä hyvän tyttöystävän kansa tietysti
- Nuoruuden ystävien uskon muuttumattomutta on kritisoitu , tai ainakin kommentoitu kirja-arvosteluissa. Mutta niin minäkin koen, joidenkin usko on toki muuttanut, uskontojen on voinut vaihtua , jopa loppunut. Silti tuntuu, että monien usko on täysin muuttumaton. Se on nähtävästi vain harha, miten muut sen haluavat esittää, tai ihan vain minun tulkintaani.
- Vaikka en ole asunut lähelläkään Columbiaa ja sen sisällissota on tuttu vain opinnoista ja sieltä tulleen ystävän puheista, espanjankielinen maailma ja tuon tyyppiset seurakunnat olen käynyt kokemassa. Telenovelat on myös tuttu käsite. Ne onki muuten hyviä.
- Panelavesi oli tuntematon nimitys, vaikka jotai sen tapaista minulle on kyllä tarjottu. Tai panelan tyyppistä sokeria teen sekaan. Ei yhtään minun juttu.
- Amerikasta tulleet toinen toistaan villimmät virtaukset on saatu näppärästi mukaan.
Olinpa näemmä kiinnittänyt huomion lähinnä täysin epäolennaisiin seikkoihin, kuten tavallista. Pienet epäolennaiset
yksityiskohdat ovat kuitenkin juuri se, mikä tekee kirjat, tämänkin, eläväksi.
Olen joskus nähnyt lukemiini kirjoihin perustuvia elokuvia tai sarjoja, joita katsellessa tuntuu, että jos en olisi lukenut kirjaa, en ymmärtäisi, mitä tapahtuu. Ehkä lukematta järtäneetkin ymmärtävät, mutta eri tavalla. Tämä kirja ei ehkä anna yhtään samanlaista kuvaa eri kontekstissä kasvaneesta ihmiselle kuin minulle. Toisaalta voi myös olla, että omat hyvin hyvin samanlaiset kokemukseni saavat minut näkemään kaiken vielä oman elämäni kaltaiseksi vääristyeenä.
Olisin kaivannut enemmän kuvauksia Columbiasta, elämästä siellä, kaupungista ja erityisesti sikäläisestä seurakunnasta. Nyt näen sen yhden (oikeastaan kahden) madridilaisen seurakunnan tyylisenä, eikä se välttämättä ole lähelläkään oikeaa kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.