Siri Pettersen: Röta (2015)

Ruotsinnos: Ylva Kempe

Kustantaja: B Wahlströms

Ilmestyy suomeksi toukokuussa Jalavan kustantamana.

Edellisen kirjan lopussa Hirka siirtyi korpinkehän kautta kuolevaan maailmaan, meidän maailmaamme, jonne hän luuli kuuluvansa. Yminmaassa kasvaneelle autot, kännykät, kieli ja jopa meidän kasvimme ovat täysin vieraita. Eikä meidän maailmassamme voi käyttää voimaa! Hirka myös ikävöi Rimeä, vaikka ihastuukin, ainakin vähän, yhteen tapaamaansa poikaan.

Kirjan alussa Hirka on asunut maailmassamme paperittomana pakolaisena muutaman kuukauden ja oppinut kieltä auttavasti. (Yllättävän hyvin itse asiassa, mutta pakon edessä oppiminen on toki aina nopeimmillaan.) Hirkan ainut omaisuus on hänen Yminmaasta mukanaan tuomat kivet. Niiden arvoa selvittäessään hän ajautuu seikkailuun läpi Euroopan. Hän huomaa jättäneensä Yminmaan ja Rimen turhaan, hän ei levitäkään mätää. Mädän lähde on vankina maailmassamme ja Hirka tarjoaa hänelle pakotien. Samalla Hirkalle selviää, kuka hän todella on.

Yminmaassa Rime elää elämäänsä eteenpäin Hirkaa ikävöiden. Hänen odotetaan menevän naimisiin ja ottavan vastuun maastaan. Velvollisuudentunnon ja ikävän taistellessa Rime tekee rajun päätöksen. 

Ainakin minä tykkään fantasiakirjallisuudessa harvinaisesta, joskaan ei aivan ainutlaatuisesta, asetelmasta, jossa päähenkilö on tupsahtanut toisesta maailmasta omaamme.

Tässäkin kirjassa siirryttiin jatkuvasti paikasta toiseen, mutta se ei ollut yhtään niin puuduttavaa, kuin ensimmäisen osat siirtymät. Tosin Rimen seikkailuja Yminmaassa en jaksanut seurata yhtä innokkaasti kuin Hirkaa meidän maailmassamme. On mielenkiintoista seurata muualla kasvaneen Hirkan huomioita ja ajatuksia meidän maailmastamme. Pettersen osaa eläytyä taitavasti muukalaisen rooliin.

Tässä kakkososassa tutustuin Hirkaan aivan toisella tavalla kuin ensimmäisessä. Ystävystyin ja samaistuin. Vaikka en ole itse elänyt toisessa maailmassa, niin vieraissa maissa asuneena tunnistan hyvin tunteen, kun kaikki normaalitkin asiat ovat välillä vieraita.

Kirjassa saattaa olla uskontoihin ja maailman saastuttamiseen liittyvä sanoma, mutta minä viisveisasin siitä (jos välittä vielä vähemmän, kuusveisaako silloin?) ja tulkitsemisesta. Keskityin täysillä nauttimaan seikkailusta.

Trilogian viimeinen osa (Evna, suom. Mahti) on ilmestynyt Norjaksi viime syksynä. Toivottavasti se saadaan ruotsinnettua mahdollisimman pian. En edelleenkään usko ymmärtäväni norjaa riittävän hyvin, vaikka ehkä nyt pitäisi käydä tehokurssi ja sen jälkeen se varmaan onkin jo ilmestynyt ruotsiksi.