sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Jonna Mononen: Hiljaa pimeässä (2015)

Joukko ihmisiä jää vangiksi tippukiviluolaan maantuntuman seurauksena. Yhtä riitaisaa avioparia lukuun ottamatta kaikki eloonjääneet ovat toisilleen tuntemattomia. Miten tähän asti normaalisti näkevät ihmiset selviävät pimeässä, sokeina, kun viimeisetkin valon rippeet on käytetty.

Sokeiden maailmassa joudutaan turvautumaan muihin aisteihin. Kirjassa kuvaillaan hajumaailmaa, joka avautuu valojen sammuttua. Ihmiset tunnistavat pian toisensa hajujen ja hajusteiden perusteella.

Makujen kuvailu oli kirjaimellisesti herkullista ja vedet kielelle nostattavaa. Paljon tehokkaampaa kuvailla kaikille tuttuja ruokia kuin yrittää nimetä erillisiä makuja ja tuoksuja. Maininta ritisevästä pannussa ja kuudesta pihvistä riittää herättämään kaikkia aisteja kutkuttavia mielikuvia.
Saksalaisten suklainen nimet nostattivat sekä veden kielelle että mielikuvia Saksan reissuilta. Minttu Rittesportia saattaa saada yhdestä kaupasta kaupungista. Nyt haluan sinne ostoksille.

Kirjailija on syntymästään asti sokea, Saksan suomalainen ja koulutukseltaan kääntäjä. Hän sanoo haluavansa tarjoilla kirjoillaan lukijoille viihdettä ja jännitystä sekä siinä sivussa käsitellä yhteiskunnallisia asioita, erityisesti vammaisten asemaa ja ympäristö kysymyksiä. Mielestäni hän onnistuu näissä tavoitteissa. Itselleni jännitys sekä sokeiden maailmaan sukeltaminen ja asiasta tosiaan tietävän kirjoittajan kuvauksiin eläytyminen peittosi alleen muut yhteiskunnalliset asiat. Samalla opin paljon aistihavaintojen kuvailuja.

Törmäsin tähän kirjaan ensimmäisen kerran Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia -blogissa. Marjatta kertoi mielenkiintoista pimeässä pidetyistä kirjajulkkareissa. Sen bloggauksen innoittamana kirjoitin silloin omista aistikokemuksistani ja samalla päätin, että tämä kirja on saatava kuunneltavaksi mahdollisimman pian. Kannattava päätös, itse kirja on hieno elämys ja seikkailu ja saa lisäksi miettimään omia aisteja ja niiden tärkeyttä. Harmi, että en tykännyt lukijan tyylistä.

Kirjan hajumaailma oli mielenkiintoinen . Itselläni on epänormaalin tarkka hajuaisti. Se on ilmeisesti suvussa kulkeva piirre, joka on herkistyt entisestään muiden aistien heikennyttyä. Tarkka hajuaisti on yleensä enemmän kirous kuin siunaus. Maailmassa vallitsee nykyään kamala hajujen kakofonia. Synteettiset hajut tukkii hajureseptorit ja peittävät alleen normaalihajut.
Toistaiseksi tunnistan lapseni, ja heidän vaatteensa, hajusta. Mutta jos molemmat alkavat käyttää samoja voimakkaita hajusteita, se ei ehkä enää onnistu.


4 kommenttia:

  1. Tätä kirjaa oli mielenkiintoista lukea juuri siltä kantilta, miten muut kuin näköaisti korostuvat. Kyllähän ne korostuivat, tuoksut ja äänet, tuntoaistikin.
    Keskusteluissa oli mielestäni välillä turhaa pitkitystä. Luin kirjan loppuun, mutta en osannut oikein kirjoittaa siitä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. :)
    Kirjoitit niin hienosti kirjan julkkareista, että ehkä sinulla ei ollut enempää sanottavaa. Tosin minäkään en osannut kirjoittaa enää kuunneltuani kirjan loppuun asti. Tämän tekstin kirjoittelin vähän ennen loppua.
    Minä tykkään dialogeista, pidemmistäkin, en tylsistynyt niihin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista. :)
    Kirjoitit niin hienosti kirjan julkkareista, että ehkä sinulla ei ollut enempää sanottavaa. Tosin minäkään en osannut kirjoittaa enää kuunneltuani kirjan loppuun asti. Tämän tekstin kirjoittelin vähän ennen loppua.
    Minä tykkään dialogeista, pidemmistäkin, en tylsistynyt niihin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentista. :)
    Kirjoitit niin hienosti kirjan julkkareista, että ehkä sinulla ei ollut enempää sanottavaa. Tosin minäkään en osannut kirjoittaa enää kuunneltuani kirjan loppuun asti. Tämän tekstin kirjoittelin vähän ennen loppua.
    Minä tykkään dialogeista, pidemmistäkin, en tylsistynyt niihin.

    VastaaPoista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.