Abdel Fattah-Randa: Tio saker jag hatar med mig själv

Aiemmin hehkutin ihastumistani Fattah-Randan ainutta suomennettua kirjaa Näyttääkö pääni tässä isolta. Ruotsiksi on onneksi ehditty kääntää myös tämä. Kirjojen teemat ja miljöö ovat samat, silti niissä käsitellään muslimitytön ongelmia hyvin erilaisissa tilanteissa. Aiemmassa nuori nainen on päättänyt ruveta käyttämään huivia kokopäiväisesti kun taas tässä päähenkilö salaa taustansa kokonaan. Tykkään kirjailijan elämänläheisestä kevyestä tyylistä. Hankalia ja rankkoja asioita voi ottaa esille viihdyttävästi ja normaalin elämän sivussa, ikään kuin ohimennen, mutta silti vähättelemättä. Mielenkiintoista kurkistaa itselle vieraaseen elämään ja kulttuuriin. Kirjailijan oma tausta on sananlainen kuin kirjojen päähenkilöillä, joten kuvaukset ovat uskottavia.
Onnekseni löysin kirjailijan muita teoksia englanniksi. Olen laiskahko lukemaan/kuuntelemaan enkuksi, jos ei ole pakko. Mutta ilmeisesti on innistuttava, koska löysin muitakin miekenkiintoisia YA-kirjoja.

Toivoin löytäväni  ja peräänkuulutin muutama viikko sitten kirjoja, jossa uskonto on läsnä, mutta eivät silti ole nk. hengellisiä romaaneja. Fattah-Randan kirjat ovat juuri sitä, mitä hain. Löysin muitakin kivoja musliminuorten elämästä ja ongelmista kepeästi kertovia. Niitä ei ole käännetty suomeksi tai ruotsiksi ja olen vähän laiska kuuntelemaan englanniksi. Yhden kuitenkin jo kuuntelin ja lupaan blogata sen lähiaikoina.

Samalla olen saanut järjesteltyä ajatuksiani, mikä on se, joka monissa kristillisissä kirjoissa tökkii ja mitä oikeasti haluan. Monissa tapahtuu ihmeitä ja Jumala autta hyvin epäuskottavalla tavalla. Osa muistuttaa enemmänkin scifiä tai fantasiaa.  Sen tyyppisestä tykkään vain, jos se on totuuteen perustuvaa, muuten jatkuvalla johdatuksessa kulkeminen ei anna mitään. Uskovaisten elämästä kaikkine arkisine ongelmineen ja iloineen on mukava lukea. Kaikenlaisten uskontojen!