Paastota voi muustakin kuin syömisestä. Ainakin joissakin uskonnoissa paastonaikaan liittyy itse paaston lisäksi esimerkiksi musiikista ja seksistä pidättäytyminen. En tunne kaikkien uskontojen paastoamistapoja, enkä osaa kertoa, minkä uskontojen tunnen, joten käytän tuollaista epämääräistä joihinkin uskontoihin viittaamista.
En väitä tuntevani paastoamisen alkuperäisiä syitä. Onko kyse ruumiin kurituksesta tai keskittymiskyvyn parantamisesta nälän avulla. (Parantaako se sitä tosiaan? Minä ainakin olen nälkäisenä valtavan pahantuulinen ja voin keskittyä vain mahaani.) Jotkut väittävät, että paastoamisen tarkoitus on säästää aikaa, kun ei tarvi laittaa ruokaa. Siihen sopii muista asioista kieltäytyminen. Ajatus on siis ajan säästäminen muista asioista ja sen ylijääneen ajan käyttäminen rukoilemiseen ja muuhun hartauden harjoittamiseen.
Itse olen päättänyt paastota tänä vuonna dekkareista ja kännykkäpeleistä. Ajatuksena siis ajan säästäminen muihin asioihin, vaikkapa erilaisille kirjoille. Kännykkäpeleistä säästyneellä ajalla olen viimeinkin saanut käsiteltyä muutamia kuvia, ja järjesteltyä niitä sopiviin albumeihin. No ei sentään, olen vasta ehtinyt suunnitella albumiin järjestämistä.
Tänään aloin kuitenkin kuuntelemaan espanjalaista Gran Canarialle sijoittuvaa dekkaria. Mutta keksin sille hyvän selityksen, miksi sain nyt poiketa säännöstä yhden dekkarin verran. Dekkarin määritelmä tässä on myös aika tiukka, historialliseksi seikkailuksi laskettavat kirjat eivät kuulu kieltolistalle. Ne olivat juuri yksiä niistä, joita oli tarkoitus saada lukulistalta kulutettua pois.
----
Eilen kirjatilausta tehdessäni sain päähäni haluta paperinukkekirjan. En löytänyt vielä sopivaa enkä tilannut yhtään. Nyt kadun, olisin voinut hankkia jotakin. Etsin netistä kuvia paperinukeista, mutta en löytänyt yhtään kuvaa nukeista, joita minulla oli lapsena. Muistaako kukaan muu paperinukkearkkeja, joita sai esimerkiksi myymäläautosta?
Aikakausilehdissä oli siihen aikaan monesti lastensivuilla paperinukkemissejä ja artisteja. Mutta ne ohuet lehtinuket olivat monesti hankalia, liian lörpsyjä sellaisinaan ja pahville liimattuina vaatteet liian tönkköjä.
Minulla ei ollut juuri tyttökavereita pienenä ja niistäkin vähistä juuri kukaan ei leikkinyt paperinukeilla. Vain yhdellä naapurin tytöllä oli vielä omaani hienompi kokoelma paperinukkeja, sillä oli mahtavaa päästä joskus leikkimään.
Myöhemmin sain oman siskon leikkikaveriksi. Nuorin sisko ei sitten taida edes enää tietää, mikä paperinukke on. Tai voi olla, että tietääkin, mehän ostimme paperinuken kerran lelumuseosta.
Lelumuseot ovatkin sitten luku sinänsä. En ole koskaan nähnyt suomalaista, onko siellä jossain sellaisia?
Paperinuket on ihania :) Niitä sai muistaakseni jostain Tiimarista.
VastaaPoistaPaperinukkebuumi oli minun lapsuudessani jo hieman ohi, mutta vielä silloin tällöin aikakauslehdistä leikkailin nukkeja.
VastaaPoistaLelumuseot ovat jääneet itselleni Suomessa vieraiksi. Niistä tulee harvemmin infoa vastaan, joten veikkaan etten ole ainoa, jolta lelumuseot ovat menneet hieman ohi. Useita on kuitenkin ympäri Suomen. Suomenlinnassa on yksi, samoin Espoossa (Lelumuseo Hevosenkenkä). Porvoossakin näyttäisi olevan (yksityisen ylläpitämä). Itse olen vieraillut Aira Samulinin Hyrsylän Mutkassa, josta löytyy myös paljon vanhoja leluja (mm. valtava pehmonallekokoelma), vaikkei lelumuseo olekaan.
Minä olen käynyt lelumuseoissa Tanskassa ja Alankomaissa. Varsinkin Tanskassa oli uskomattoman hienoja nukkekoteja. Siellä mietin, että olikohan Suomi siihen aikaan niin paljon köyhempi, että sellaisia kalliita ei juuri ollut.
PoistaMuseossa jossa kävin Alankomaissa esiteltiin paljon materiaaleja, ennen ja nykyään käytettyjä, olin tietysti erityisen kiinnostunut niistä.
Minä olen käynyt lelumuseoissa Tanskassa ja Alankomaissa. Varsinkin Tanskassa oli uskomattoman hienoja nukkekoteja. Siellä mietin, että olikohan Suomi siihen aikaan niin paljon köyhempi, että sellaisia kalliita ei juuri ollut.
PoistaMuseossa jossa kävin Alankomaissa esiteltiin paljon materiaaleja, ennen ja nykyään käytettyjä, olin tietysti erityisen kiinnostunut niistä.
Minä olin lapsena paperinukkefriikki. Keräsin niitä mm. APU-lehdestä ja tein niille itse innokkaasti vaatteita.
VastaaPoistaMinäki tein joskus vaatteita, mutta kun en osaa piirtää.
PoistaPaperinuket ovat ihania! Äitini serkulla oli lapsena iso paperinukkekokoelma, jossa oli sellaisia kuuluisuuksia kuin Charlien enkelit. Kun menimme hänen luokseen kylään, sain leikkiä niillä. Se oli parasta. Muuten omassa lapsuudessani ei juuri paperinukeilla leikitty. Aikuisena olen katsonut sellaisia historiallisista aiheista tehtyjä paerinukkejulisteita, mutta ovat sitten jääneet ostamatta.
VastaaPoistaOnpas sinulla paastoamista. Minä en juuri noita tuollaisia pelejä osaakaan, en ole kokeilukaan. Mutta paperinuket tiedän. Tein lapsena niitä itse paljon. Joskus annoin koko laatikon pikkusiskolle. Kun hän muutti toiseen taloon, hän kysyi, haluanko paperinuket takaisin. Olin ihmeissäni että hänellä oli ne säästynyt vuosikymmenet. Kyllähän niitä ihailin ja naureskelin. Enpä tiedä mitä pojantytär niistä sanoo, kun joskus esittelen.
VastaaPoistaIhanaa, että sinulla on vanhat paperinuket tallessa!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista