Lähtiskö tansseihin?

Ei lähtis.

Kysymys tuli mieleen, kun eilen satuin törmäämään pariin seuratanssi päivitykseen eri foorumeilla. Tavallaan tekis kovasti mieli. Mutta oikeasti se on ihan mahdoton ajatus, kun oma kumppani ei tanssi. Saisin sen varmaan raahattua lavalle mukaan joskus kesällä, mutta kun ei osaa tanssia, enkä ole jaksanut opettaa. Oma vika. Mutta miksi en sitten mene ilman omaa tuttua ja turvallista paria? Ootteko koskaan käynyt tansseissa? Joskus kävin usein ja tunsin ison porukan tanssivia tyyppejä. Sillon oli hakijoita ja tanssittajia, oudotkin hakivat, kun näkivät, että oli haettu. Lavoilla näyttäisi olevan käytössä se amerikkalaisten collegejen suosittu/ei suosittu systeemi, josta yhtä nettifoorumia nykyään syytetään.
Eipä sillä, en ehkä enää edes osaa tanssia, tai osaisin varmasti, kunhan pääsisin vähän lämmittelemään, mutta mites pääsen, kun kukaan ei hae. Jos sitten hakee ja haparoin, niin eipä hae enää.
Kävin viimeksi tansseissa vuosia sitten ystäväni kanssa. Kerron teille nyt suuren salaisuuden, mulla on sama nimi kuin yhdellä viime vuosien (tai ehkä olen jo pudonnut kelkasta ja puhutaan menneisyydestä) suosituimmista lava-artisteista. Päätin, että onhan sitä nyt kerran mentävä kuuntelemaan kaimaa livenä. Aika hassu tunne, kun esiintyjää huudettiin lavalle, reagoin käskyyn joka kerta ja olin ottamassa askeleen puhujan suuntaan, että mitäs se nyt minusta haluaa. Sinä iltana tuli todistetuksi se, että kukaan ei hae tuntematonta, ei kukaan kertakaikkiaan ei yksikään, ei edes humalainen lääppijä. Kaveria haki joku sen kollega ja kaveri pisti minut tilalleen ja naisten haulla hain yhtä entistä harjoittelupartneria, joka ei muistanut minua yhtään. Eli tuli todistettua taas sekin, että muistan paljon enemmän kuin muut ihmiset. Se on muuten ollut vaikeaa tajuta, luulin pitkään, että kaikki muistaa kaiken. Mutta siitä joskus toiste.

Oli meilä silti kivaa siellä kaverin kanssa. Tyhmäähän sekin olis ollut, että olisin ollut vanhaan tapaan lattialla koko illan ja toinen, vieläpä kuski, odotellut vaan penkissä.

Silti voisin protestoida tuota hakukäytäntöä. Onkohan se teistä tasa-arvoista? Miehet hakee lähes kokoillan ja naiset kerran tai ehkä kolme.  Ymmärrän oikeastaan sen, että sekahaku voisi aiheuttaa ongelmia. Enkä ala väittämään, että voisi tanssia ihan kenen kanssa tahansa, koska askeleet on kuitenkin erilaiset viejälle ja seuraajalle ja kaikki eivät voi osata molempia. Minäkin olen aina ollut aika huono viejä, mutta vietävän hyvä seuraaja.

Sitten se lopullinen ikävä fakta: seuratanssit on kuiteski nimensä mukaan seuratanssit ja kun en kuule tuollaisissa tilanteissa muuta kuin musiikin, niin minusta saisi ihan kamalan töykeän kuvan. Eikä kannata väittää, että voihan sitä sanoa, että ei kuule. Ensiksikin, kuka sitä uskoisi, kun kuitenkin kuulee musiikin. Toiseksi, ei ne tajuais. Töissä asia on esillä päivittäin, eikä sitä tunnu sisäistävän kuin muutama hassu yksilö. Minusta se taas on ihan käsittämätöntä ja ikävää ihan muitakin kuin minua kohtaan, että palaverien pitäjät eivät puhu kuuluvalla äänellä. Minä kun en ole koskaan ollut mikään tupisija, kun puhun, niin se kyllä yleensä kuuluu. Kiitos geenien, koulutuksen ja näytelmä/laulu harrastuksen. Ei ehkä vähiten geenien. Siihen liittyen muuten, juttelin pari viikkoa sitten entisessä kotikylässä serkkupojan kanssa. Varmaan koko kylä kuuli, että olin käymässä. Vaan tarvinneeko tuota hävetä.

Olen ikävöinyt hieman tuota entistä rakasta harrastusta tällä viikolla, mutta ehkä vielä enemmän toista: kuorolaulua. Olin vähällä mennä testaamaan sitä alkuvuodesta, mutta onneksi sentään ymmärsin, että se olisi vain itsensä kiusaamista. Olen nauttinut nyt pari iltaa yksinäisistä illoista ja yksinlaulamisesta. En silläkään viitsi piinata perhettä liikaa, mutta kissat tuntuvat ottavan asian yllättävän rauhallisesti.


PS Tämä ei ole valitus, vaan ihan vain havaintoja maailmasta ja elämästäni.