Aika vaikea edes puhua mistään karanteenista nyt, kun olen taas töissä. Pitää yrittää muistaa kaikki mahdolliset varovaisuusjutut, että ei vain tartutaan itseään tai muita, jos itse onkin jo tartutettu. On jotenki liian helppoa ajatella, että ei täällä pienellä paikkakunnalla saa tartuntaa. Tosiasia kuitenkin on, että kyllä saa. Eihän täällä säästytä muitakaan taudeilta. Sitä paitsi täällä on jo ollut monta tapausta ja ilmeisesti niiden tartuntaketjujakaan ei ole saatu jäljitettyä.
Harjoittelu on siis ohi ja opinnoista ei ole mitään tarkempaa tietoa. Tulin siis takaisin töihin. Katsotaan niitä opintojasitten joskus. Kävin ruokatunnilla Anne Frankin museossa virtuaali kierroksella. En osannut odottaa sen olevan niin iso talo. Kuvittelin aina sen pelkäksi vinttihuoneeksi. Miten ihmeessä niin isoa lisäosaa ei huomattu? En ole ainut asiaa ihmetellyt, kysymys oli esillä museon sivulla. Kukaan ei osaa selittää, miten se säilyi huomaamatta niin kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.