Noitia ja pyhimyksiä

Noidat ja pyhimykset sopii hyvin pääsiäiseen, erityisesti noidat. Pyhimystarinoissa on paljon mielenkiintoisia legendoja ja historiallisia tarinoita, noidista taas olen löytänyt vain noitavainojen kautta kirjoitettua historiaa. En ole tavannut yhtään, muuta kuin fiktiivisiä ja niitäkin aika vähän, noidan muistelmia. Noitaoikeudenkäynneissä saadut lausunnot, pöytäkirjat ja muistiin merkinnät ovat ongelmallisia enkä luota niistä kovin moneen. Tunnustukset saatiin yleensä kiduttamalla ja uhkailemalla ja psyykkisesti murretut, yleensä naiset, saattoivat tunnustaa mitä tahansa. Ehkä he jopa tosissaan uskoivat tehneensä asioita, joita heistä syytettiin. Taisin jo aiemmin puhua todellisia muistojen veroisista valhemuistoista, joita ihmisen aivot saadaan uskomaan. Osa taas taisi tunnustaa kaiken vain saadakseen viimeisen ehtoollisen, kun tiesi kuoleman olevan edessä joka tapauksessa. Sanon (kirjoitan) taisi, vaikka tätä pidetään yleisenä tosiasiana, koska ihan varmoja emme voi ikinä olla toisten ihmisten ajatusten liikkeistä. Noituudesta syytetyksi taas saattoi joutua, kun joku tuomittu päätti kostaa aiempia erimielisyyksiä vaikkapa naapurille, tai lähes kaikille kylän naisille.
Kun kylässä liikkunut köyhä ja vääryyttä kokenut nainen joutui tuomiolle, niin mikäs sen näppärämpää kuin syyttää noituudesta myös kaikkia almuja niukasti antaneita kylän naisia.

Vuosia olen miettinyt, miten monet tuomiolle joutuneista olivat oikeasti noitia, siis vanhaa luonnonuskoa tosissaan tunnustavia ja noitarituaaleja harjoittaneita ihmisiä. Jossain vaiheessahan alettiin tuomitsemaan kaikki, joita voitiin syyttää noituudesta, ei vain sillä pahaa tehneitä.
Naiset, jotka tunnustivat noituutensa viimeisen ehtoollisen toivossa eivät ainakaan kuulosta nk. aidoilta noidilta.

Jos joku tuntee kirjallisuutta noidista, noituuden historiasta ja muusta vastaavasta, saa vinkata. Lehtikuvia ja iltapäivälehtihaastatteluita ei ehkä kannata toivoa. Vaikka jossain muistan noitakuulusteltavia kutsutun aikansa julkkiksiksi. Osa ehkä tunnusti ja kertoi kaikenlaisia juttuja "pysyäkseen otsikoissa".

Toisin kuin noidista ja luonnonuskoja harjoittaneista ihmisistä, pyhimyksistä on valtavasti muistiinpanoja, osa enemmän ja osa vähemmän totuudenmukaisia. Varmaan ihan nykypäivän iltapäivälehdistöä vastaavasti jälleen. Tosin kaikkia pyhimyksiä ei tainnut edes olla olemassa. Mutta minä ainakin uskon suurimmalla osalla olevan jonkinlaisen esikuvan. Ehkä joku samanniminen, joka teki jotakin ja ympärille keksittiin lopulta kokonainen pyhimyskultti.
Pyhän Yrjön olemassaolosta en ole kovinkaan vakuuttunut, en ainakaan hänen taistelustaan lohikäärmettä vastaan. Jollei lohikäärme ole vertauskuva vaikkapa kamalalle anopille tai purkautumisella uhkailevalle tulivuorelle. Tosin miten ritari tappaisi tulivuoren? Ehkä sattumalta osuisi paikalle, kun se rauhoittuu.

Mitä yhteistä noidilla ja pyhimyksillä on, tai mitä eroa. Varmasti suuri osa ainakin eurooppalaisista väittää, että eroa on kaikki ja yhtäläisyyksiä vain tuo mainittu aikansa poptähiasema. Noitia syytettiin jatkuvasti noituudesta (arvatenkin) ja kerettiläisyydestä. Näihin kuului myös naisilla perinteisen naisen muottiin ahtautumisesta kieltäytyminen.
Pyhimyksistä toisia kiiteltiin jumalan profeetoiksi, tai ties miksi, jo elinaikanaan. Toisia taas syytettiin kerettiläisyydestä, naisia naisenaseman rajojen venyttämisestä ja jopa noituudesta.
Monien uskonnonharjoittamiseen kuului mystiikkaa ja rituaaleja. Liekö sillä eroa tehdäänkö rituaalit Elohimin, Hekaten tai Friggin kunniaksi. Tietysti riippuu ihmisen maailman- ja uskonnonkuvasta, mitä mieltä tästä on.

Yksi mielenkiintoinen pyhimys, jota olen alkanut pitää noitana Hildegard Bingeniläinen. Hän on yksi suosikkipyhimyksiäni.  Omaksi suojelupyhimyksekseni löysin tosin vähän vähemmän noitamaisen Pyhän Elmon, merisairaiden, mahavaivaisten ja raskauspahoinvointisten suojelijan.
Sari Katajala-Peltomaan ja Raisa Maria Toivon kirjasta Noitavaimo ja neitsytäiti -kirjasta opinkin sitten, että ihmisten pitäminen pyhimyksenä tai noitana riippui monesti siitä, kenen suojeluksessa hän oli.  Jos sattui olemaan sopivan rippi-isän suojatti, samat asiat katsottiin jumalalliksi, kun taas freelanserinä rituaaleja harjoittanut tuomittiin sinne kaikkein syvimpään paikkaan.
Kirjassa oli esimerkkinä näkyjennäkijät kirjailijat ja mystikot Hadewijch Antwerpeniläinen ja Margarete Porete. Ensimmäinen oli sopivan kirkonmiehen oppilas ja hänen tekstinsä hyväksyttiin jumalallisina. Porete taas poltettiin roviolla.

Pyhimyksiin olen tutustutut Jaakko Heinimäen teoksissa Pieni mies jalustalla sekä Pyhiä naisia ja muita pyhimysesseitä. Ihastuin Heinimäen kirjoitustyyliin, koruttomaan, yksinkertaiseen ja tylsään, kunnes seassa on yhtäkkiä hauska kielellinen täysosuma, ilman liiallista yrittämistä.
Heinimäen kirja Harrasta viiniä: Makuja ja tarinoita, pulloja ja pyhimyksiä sai jo nimellään minut innostumaan. Yksi hienoimmista ajatuksista oli Jeesuksen Kaanaanhäissä taikoma pesuammekilju. Valittavat viinitkin nostivat veden kielelle vaikka särkivätkin korvia.

Nyt ongelmana onkin, että kirja herätti hyvän viinin himon.

Toivo ja Jaakko Heinimäki: Ikonivärityskirja

Toivo ja Jaakko Heinimäki: Ikonivärityskirja Kustantamo: Viisas Elämä ( entinen Basam Books)Kirja saatu kustantajalta. Suurkiitokset!

Ikonit ovat mielenkiintoisia, vaikka niihin ei eritysesti uskoisikaan. Niissä yhdistyy aineksia vanhemmista uskonnoista kristinuskoon. Niihin liittyy kiehtovia legendoja, myyttejä, mystiikkaa sekä symboleita.

Aikuisten värityskirjoissa trendinä on ollut intialainen tyyli, joka ei välttämättä miellytä kaikkia. Onneksi nykyään alkaa olla saatavilla monentyylisiä kirjoja. Tähän ikoniaiheiseen ihastuin heti; nyt meillä piirustustaidottomillakin on mahdollisuus ainakin värittää ikoneja. Kirjassa esitellään lyhyesti erilaisia ikonityyppejä ja muutamia niissä suosittuja pyhimyksiä. Innostuin aiheesta sen verran, että lainasin kuunneltavaksi kirjan ikonien historiasta ja niissä käytetyistä tekniikoisa. Historiaan tutustuessa tutustuu samalla muutenkin historiaan. 

Kirja sopii hyvin näin paastonajan rentoutumiseen. Jouluaiheiset kuvat säästän loppuvuodelle.


Kuvissa on monentyylisiä ikoneja, vaihtelevasti paljon pieniä yksityiskohtia ja suurpiirteisempiä kuvia. Ikoneiden lisäksi mukana on kaksi koptilaista ristiä.
Suuria pintoja on enemmän kuin monissa muissa aikuisten värityskirjoissa. Se on vaihtelun vuoksi ja visuaalisesti hyvä, mutta minusta niiden värittäminen tasaisesti on hankalaa ja haastavaa. Vaikka pieni haasteellisuus on tietysti aina hyvä asia.
Paperi sopii hyvin värittämiseen, väri tarttuu siihen sopivasti. Viivat ovat selkeitä. Ainut miinuspuoli on, että kuvia on joka sivulla. Kirjoja, joissa niitä on vain oikealla, on helpompi värittää.