Henrik Berggren: Det röda arvet (2014)

Marraskuussa tulee kuluneeksi 40-v Francon kuolemasta. Sen kunniaksi olen päättänyt kuunnella Espanjan sisällisotaa ja yhteiskuntaa sen jälkeen käsitteleviä kirjoja. Olen jo kuunnellut muutaman Francon aikaan sijoittuvan, mutta niissä yhteiskunta kuvaus on ollut vähäistä enkä ole paneutunut niihin sen tarkemmin.
Nyt käsiini sattui ihan sattumalta Espanjan sisällissotaa käsittelevä kirja, kun etsin seikkailua.

Kirjassa seikkaillaan kahdella aika tasolla, Baskimaassa vuonan 1938 ja Ruotsissa, Irlannissa ja Baskimaalla 2006. Ruotsalainen historiantutkija Thomas ja Irlantilainen reportteri Moira alkavat kaivelemaan menneisyyden rikoksia. Toinen puhtaasta mielenkiinnosta, toinen kostonhalusta. He törmäävät muihin reporttereihin ja tutkijoihin, joista kaikilla on henkilökohtaiset syynsä joko haluta vanha skandaali esille tai saada estettyä sen esille tulo. Välillä on vaikeaa seurata kuka on kenenkin puolella, se on tarkoituskin, päähenkilökään ei tunnu koskaan tietävän keneen luottaa. Se on kyllä realistista eikä seikkailukirjoille mitenkään tavatonta, mutta tekee kirjan välillä hankalasti seurattavaksi.

Kirjan on kirjoitettua minämuodossa ja kertojana on Thomas. Suurin osa kirjan kerronnasta on imperfektissä. Minämuoto ja imperfekti antaa vaikutelman, että kirjaa kerrotaan jälkeenpäin, eikä seurata tapahtumahetkellä.

Teemana on vapaaehtoiset Espanjan sisällissodassa. Aihe, joka on minulle ennestään aika tuntematon. Esille tulee sodan kauheudet ja puolin ja toisin tehdyt kamalat rikokset.

Kirjan lopussa kerrotaan lyhyesti, mikä kirjassa on todellista historiaa ja mikä keksittyä. Mikä on ehdottomasti suuri plussa, ainakin minun silmissäni.

Henrik Berggren on historioitsija ja kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Olof Palmen elämänkerta (2010).

Minulle entuudestaan täysin tuntematon kirjailija, mutta en olekaan erityisen kiinnostunut elämänkerroista (nykyään). Tästä kirjasta pidin, niin kuin yleensäkin pidän historiaa ja seikkailua sekoittavista kirjoista. Tämä erosi monista suosikeistani, sillä tässä ei ollut minkäänlaisia tieteis- ja fantasia osioita, vaan kaikki olisi periaatteessa voinut tapahtua ihan nomraalitodellisuudessamme. Päähenkilöiden suhteen pohdinta ja muiden siitä kommentoiminen häiritsi hieman, sitä olisi voinut olla vähemmän.

Kirjasta jäi mieleen yksi hieno vertaus: "Taivas oli lentokoneen harmaa". (Oma käännös.)

Kirjan lopussa oli linkki Espanjan sisällissotaa käsittelevään kirjallisuuteen: http://www.norstedts.se/Global/Dokument/Berggren_Laslista.pdf.

Michael Mortimer: Neitsytkivi (2014)

Alkuperäisteos: Jungfrustenen (2013)
Käännös: Anu Koivunen

En hoksannut kirjan olevan ruotsalainen, ennen kuin olin jo ehtinyt aloittaa kuuntelemisen suomeksi. Päätin sitten kuunnella koko tämän ekan osan suomeksi ja seuraavan ruotsiksi (sitä ei vielä edes ole saatavilla äänikirjana suomeksi, eli helppo päätös). Voinpahan vertailla, toimiiko paremmin ruotsiksi kuin käännettynä. Käännös toimi kyllä todella hyvin. En missään vaiheessa joutunut miettimään, mitähän tuollakin nyt tarkoitettiin ja voiko noin sanoa. Ainut ongelma oli, että en tiennyt, mikä paikka Piitime on, vaikka ihan vasta taas ohitin sen mennen tullen kesälomareissulla. Tunnen näitä paikannimiä täällä vain ruotsiksi. Hauskaa seurailla seikkailijoiden matkaa samoja reittejä, mitä itse olen joskus matkustellut läpi Ruotsin tai sitten täältä Suomeen. Tosin sen kokemukseni pohjalta huomasin muutamat etäisyydet vääriksi ja vaikka olen vasta sanonut, että kaunokirjallisuus on kaunokirjallisuutta ja sellaisista puutteista huomauttaminen on vain omaa pätemisen tarvetta, niin päätin sitten päteä sen verran itsekin. Skellefteåsta ei yleensä mene viittä tuntia Haaparantaan, mutta toisaalta taas kyllä taisi viime syyslomalla mennä ainakin sen verran, kun tietä ei ollu aurattu ja tiellä oli puolimetriset palteet.

Kirjassa oli säilytetty ruotsalaisten kauppaketjujen ja ruokamerkkien nimet, joka taitaa olla ihan normaalia käännöksissä nykyään. Vasta luin kuitenkin jonkun kehuvan, kun käännöksessä oli Oreot muutettu Dominoiksi. Olisi aika hassua, jos tässäkin kirjassa olisi ICA:n sijasta käyty Prismassa tai cittarissa. Vai mitä mieltä te muut olette? Mietin myös, tätä mietin tämän tästä monestakin käännösteknisestä syystä, voiko tunnbrödin kääntää rieskaksi? Mitä minä ymmärrän rieskalla muistuttaa kyllä tunnbrödiä, mutta käsittääkseni itäsuomalaiset ymmärtävät rieskan ihan toisenlaiseksi leiväksi. Tosin jossain toisessa kirjassa ollut käännös "ohutleipä" kuulosti vielä omituisemmalta.

Tykkään tämäntyylisistä kirjoista, vaikka en osaa sijoittaa niitä oikein mihinkään genreen ja kategoriaan. Maagisrealistista populääritieteellistä seikkailua ehkä? Joskus olen kutsunut myös danbrowntyyliksi.

Nuori biologian opiskelija Idan isoäiti osoittautuu fysiikan nobelistin työtoveriksi ja tuttavaksi ja järjestää Idalle kutsun Nobel-illalliselle, jossa hänen kuuluu saada salaperäinen kivi Nobel-voittajalta säilytettäväkseen. Siitä alkaa takaa-ajo ja kiven historian ja salaisuuden selvittäminen.

Joka ei muuten sitten selviä vielä tässä kirjassa. Varoituksena kaikille kirjasta kiinnostuneille, kerrottakoon, että kolmas osa ilmestyy vasta syksyllä ja kirjasarjan on tarkoitus olla kuusiosainen. Lopullista ratkaisua ja vastauksia voi siis joutua odottamaan vielä monta vuotta. Toivottavasti seuraava osa vastaa edes joihinkin arvoituksiin. Jäin tähän kirjaan aivan koukkuun ja olisin halunnut kuunnella kaikki osat yhteen putkeen, mutta koska kolmas ilmestyy äänikirjana vasta joulukuussa, päätin säästää kakkososaakin vielä hetken, huomiseen ehkä.

Kirjassa tykkään seikkailun ja kuvitteellisten arvoitusten lisäksi sen antamista tiedetietoiskuista. Opin mielellään uutta kaikenlaisista asioista. Suurimmaksi osaksi ne on esitetty kirjassa hyvin sujuvasti, mutta muutama tulee esille vähän kömpelön teennäisinä kyselyinä henkilöltä toiselle. Mutta jos opin niistä jotakin uutta niin ei se niin kovasti haittaa.

Kirjaa suositteli minulle Ullan luettujen kirjojen Ulla. Kiitokset vinkistä!