Loppuvuodesta päätin viettää aikaa Porvoossa dekkareiden seurassa niin kauan kuin mahdollista. Sen jälkeen viivähdin hetken variotornin varjossa ja palasin Tanskaan Jussi Adler-Olsenin Carl Mørckin seuraan. Jäin dekkarikoukkuun. Olin hieman kyllästynyt viidennen kirjan Marcoefektin kohdalla. Kirjat toistavat samaa kaavaa rikosten suhteen ja yksityiselämäkin polkee paikallaan. En kuitenkaan malttanut lopettaa, vaan jatkoin kuudenteen kirjaan, joka olikin sarjan tähän asti paras. Kirjassa oli vähän suosikkityylini historiallisia nippelitietoja jakavan seikkailuromaanin aineksia. Mørckin salaperäisten avustajien Asadin ja Rosen salaisuudet jäävät edelleen auki, joten nyt odottelen sarjalle jatkoa.
Sarjan kahta uusinta kirjaa ei ilmeisesti ole vielä käännetty suomeksi. Toivottavasti käännetään pian, niin kaikki te muutkin dekkarifanit pääsette nauttimaan niistä.
Nyt on löydettävä seuraava dekkaristi kuunneltavaksi muutaman kirjan dekkaritauon jälkeen. Tällä hetkellä kuuntelen Sarah Larkin Valkoisen pilven maata ja seuraavaksi taidan viimein päästä käsiksi Michael Mortimerin seikkailusarjan kolmanteen osaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.