Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

Alkuteos: Im Land der weißen Wolke
Suomenataja: Sanna van Leeuwen
892 sivua
Bazar 2015

Minulla on tapana sanoa, että pitkät kirjat ruukaavat olla pitkiä. Tämä oli sitten vain paksu, sillä vain kerran tunsin, voiko tässä riittää vielä aineksia loppuun asti. Samalla toivoin, että ei nyt vielä loppuisi pitkään aikaan. Hyvin niitä aineksiakin riitti.

Olin saanut jostain ennakko käsityksen kirjan olevan Uuteen-Seelantiin sijoittuva fantasiakirja. Odotin sitä innolla sen takia. Kun selvisi, että kyseessä onkin historiallinen

rakkaus/sukuromaani, en ollut lainkaan pettynyt.

Kirja on trilogian ensimmäinen osa, mutta toimii, onneksi, oikein hyvin itsenäisenäkin. Odotan silti innolla seuraavaa osaa, toivottavasti se ilmestyy pian suomeksi.

Kirjan päähenkilöt Helen ja Gwyneira lähtevät, tai lähetään, naispulasta kärsivään Uuteen-Seelantiin lammastilallisten vaimoiksi. Samalla laivalla matkaan lähetetään lauma orpotyttöjä palvelijoiksi sikäläisiin perheisiin. Elämä kaukaisessa saarivaltiossa ei ole helppoa eikä lunasta kaikkia odotuksia, joita nuorilla naisilla sinne lähtiessään oli.

Kirja herätti miettimään naisen, ja lasten, asemaa omassa, eurooppalaisessa, kulttuurissamme 1800- luvulla. Oliko Uusi-Seelanti siihen aikaan takapajulaa vai olisiko nuorten naisten elämä saattanut olla yhtä rankkaa kotona Euroopassa. Orpolasten kohtalo ei ainakaan ole ollut kadehdittava missään siihen aikaan. Lisäksi esille tulee maorien kohtelu, epäreilut maakaupat ja suhtautuminen heihin kuin vähempiarvoisiin. Toisaalta kirjasta sai kuvan, että kohtelu ei ollut yhtä kamalaa, kuin joissain muissa siirtomaissa. Toivottavasti se on myös historiallinen totuus, eikä kirjan antama kaunisteltu kuva.

Onneksi kirjan henkilöiden elämään sisältyy myös paljon ystävyyttä ja romantiikkaa. Sekä tietysti mielenkiintoisia kohtaamisia maorien kanssa ja pieni kurkistus heidän tapoihinsa ja perinteisiinsä. Kirja on ainakin minua viihdyttävä sekoitus historiaa ja hömppää. Pelkkä karu epäonnisten maahanmuuttajien historian kuvaus kävisi helposti liian rankaksi luettavaksi, mutta tietoa on helppo omaksua kohtalaisen kevyen hömpän sivussa. Seuraavilta osita odottaisin ehkä silti vielä vähän enemmän maorien kulttuuriin ja tapoihin tutustumista.

Sarah Larkin on nykyään Espanjassa asuva saksalainen kirjailija. Aikaisemmin hän on työskennellyt opettajana, matkaoppaana ja mainostoimittajana. Aiemmin hän on kirjoittanut useita Saksassa palkittuja kirjoja hevosista. Nykyään hän hoitaa, kirjoittamisen ohella, eläkkeelle jääneitä hevosia.

Olin suunnitellut tätä joululomakirjaksi, mutta huomasin lomalla kuuntelun sen verran katkonaiseksi, että säästin arjen alkuun.

Kirja on luettu myös

Ullan luetut kirjat -blogissa,

Mummo matkalla -blogissa

sekä

Mari A:n kirjablogissa.