Idan seikkailu yhdessä extraisä Lassen ja isoäiti Alman kanssa pitkin Eurooppaa jatkuu.
Edellisessä osassa (Fossiilikuningatar) sankarimme jäivät Espanjaan. Siellä he saivat, taas, takaa-ajajat peräänsä ja pakenivat kohti Ruotsia. Pakenemiskiireessä Ida ehtii tutustua äitinsä entisestä asunnosta löytyneisiin papereihin.
Tässä kolmannessa osassa on hetkittäin sorruttu liialliseen venyttämiseen ja pakenemis- ja siirtymiskohtauksia on hetkittäin turhan paljon. Loppupuolella tapahtumiin tulee onneksi vauhtia. Niitä rakastamiani historiallisia ja muitakin nippelitietoja riittää. Tuntuu, että yhden historiallisen teeman sijaan ( mikä on tavallisimpaa tämän tyylisille kirjoille) haravoidaan läpi koko maailmanhistoria. Osa historiasta jää täysin irrallisiksi, ainakin vielä. Onhan tässä vielä kolme kirjaa jäljellä sitoa nekin langanpäät.
Hetkellisesti hengästymisestä huolimatta tämäkin kuuluu alkuvuoden parhaisiin kirjoihin.
Toivottavasti tämä ilmestyy pian suomeksikin.
Fossiilivaltiattaren ja Neitsytkiven jäljiltä jäi vaivaamaan vastaava aiheidenja tavaran kasauttamisen runsaudenpula. Kuten toteamus kuuluu: Allzuviel ist ungesund, - vaikka vettä joisit... Silti nippelitiedot kuten jokihelmisimpkat olivat varsin kiinnostavia! Sinulle ojennan päivän postauksessani sinivuokon kera viiden kirjan haasteen:)
VastaaPoista