Kaikkea sitä tuleekin kuunneltua. Kirjassa käsiteltiin mielenkiintoisesti esihistoriallisten löytöjen ja tapahtumien ajoitustapoja. Siitepölyanalyysi, radiohiiliajoitus, puiden vuosirenkaat ja tähtitaivaaseen perustuvat ajoitustavat ovat toki entuudestaan tuttuja. Kirjassa niiden käyttöön käytännössä, rajoituksiin, tarkkuuteen ja erilaisiin sovellustapoihin tutustutaan vähän syvällisemmin.
Lisäksi käydään läpi muutamia historian suuria myyttejä ja löytöjä ja arvioidaan niiden totuusarvoa erilaisten ajoitustekniikoiden ja tutkimusten valossa.
Kirjailijalla tuntuu olevan ennakkoasenne, että osa, ehkä hänen maailmankatsomukseensa sopimattomista, kohteista ei voi olla aitoja. Oikeastaan kaikkien muiden teorioiden kohdalla hän keskittyi todistelemaan epäaitoutta, mutta omien löytöjensä osalta hehkutti aitoutta.
En ehkä itsekään usko vaikkapa Torinon käärinliinaan tai kuningas Arthuriin, mutta en tykkää esitystavasta, jossa otetaan huomioon vain omaa näkemystä tukevat tutkimukset ja niiden osat.
Esimerkiksi Arturista kertovat lähteet eivät voi olla totta syystä tai toisesta. Yhtäkkiä yksi aikalaisteksti olikin paikkansa pitävä ja siinä ei mainittu ketään Arthur nimistä. Ehkä juuri se teksti on muita paikkansa pitävämpi, mutta jollain sitä olisi saanut perustella.
Kirjan alussa kerrottiin kalenterimme synnystä. Siinä vaiheessa en ollut vielä törmännyt kirjan puitteisiin, joten nielin kaiken pureskelematta. Aihe oli sen verran mielenkiintoinen, että taidan tutustua Heikki Ojan kalenterikirjaan, kunhan muilta kirjakiireiltäni ehdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.