Olin ensin sivuuttaa tämän teoksen, mutta onneksi olin sattunut varaamaan sen Celia -kirjastosta. Säästelin sitä tähän viikonloppuun asti, sillä Uuno kuuluu tiiviisti omiin varhaisimpiin vappumuistoihini.
Aluksi kirja tuntui hassulta, kun siinä kerrottiin ja kerrottiin elokuvien tapahtumia. Minulla on hyvä muisti ja olen nähnyt kaikki vanhemmat uunot ainakin 2-3 kertaa, joten kaikki jutut olivat täysin tuttuja. Kirjassa taitaa olla mukana kaikkein tutuimman ja mieleen jääneimmät sanonnat ja kohtaukset. Kuten sanoin, jostain syystä se vaikutti hassulta, mutta oli silti hyvin viihdyttävää. Kuunneltuna oli tietysti vähän ongelmallista, että Uunon reploja luki joku ihan muu ääni.
Vähän ajan päästä tapahtumia ja elokuvien teemoja alettiin peilata aikansa maailmankuvaan ja oloihin. Se oli mielenkiintoista. Olen itse ollut uunojen kulta-aikaan ihan liian pieni osatakseni peilata niitä yhteiskunnallisiin oloihin. Eikä myöhemminkään ole tullut ajateltua asiaa kovin syvällisesti. Olen kyllä tulkinnut ennenkin ja miettinyt, kenen kustannuksella oikein nauretaan, köyhien vai rikkaiden.
Viisi viimeisintä elokuvaa on jäänyt minulle tuntemattomammiksi (kamala sana). Olen nähnyt ne vain kerran tai kahdesti, yhdestä olen epänormaalin varma olenko kertaakaan. Näiden osalta ei tuntunut yhtä hassulta kertailla asioita ja tapahtumia, vaikka aikalailla kaikki jutut lopulta tunnistin.
Kaikesta huolimatta yksi olennainen asia minulta on mennyt ohi kaikki nämä vuodet; yllätyin, miten monta versiota joistakin etunimistä on ollut. Itse Uunokaan ei alun perin ollut Uuno David Goljat. Appiukko-Tuuran nimi on elänyt vielä rajummin. Sörsselsönillä taas on vaihdellut sukunimi (onko sillä edes etunimeä?) Naisten etunimet ovat olleet pysyvämpää sorttia. Heidän toiset nimensä eivät tosin taida olla tiedossa. Enkä muuten tiennyt, edes kirjan kuuntelun jälkeen, että äiti-Tuuran etunimi on Reetta.
Loppupuolella kirjaan tulee mukaan Uuno-tutkimuksia. Uskomattoman paljon niitä onkin fiktiivisestä ei-korkeakulttuuria edustavasta henkilöstä - tai oikeammin ilmiöstä.
Minä olen aina ollut Uuno-fani. Olen tottunut kuulemaan, että se on jotenkin epähienoa ja typerää. Aina kuulostaa siltä, että kukaan muu ei katsoisi sellaista roskaa. Kummasti ovat silti aina olleet suosittuja filmejä ja aikoinaan elokuvateatterit pysyivät pystyssä lähes yksinomaan niiden varassa. Ainakin kirjassa väitetään niin, ja olenpa moisen väitteen kuullut aiemminkin.
En yleensä innostu elämänkerroista, mutta tästä innostuin ja suosittelen kaikille, erityisesti Uuno-faneille ja -inhoajille.
Aina näistä kirjoista sivistyykin. Olen ilmeisesti hyvin oppimaton, mutta en ollut koskaan kuullut Kekkosen kruunajaisnimityksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.