sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Ihan tavallinen kasvimaa

Viikonloppua on taas hallinnut puusavotta, loppu häämöttää jo, mutta vaatii vielä noin yhden täyden työpäivän. Oon silti onnistunut karkaamaan välillä kasvimaan ja uuden kukkapenkin kimppuun aina välillä.

Aamun aluksi yritin saada talven aikana kasvarissa kuivunut multaa imemään vettä. Lopulta lällyttelin sillä kuin pahinki kakara. Puutarhurointi on hauskaa.

Iltapäivällä saatiin kuopus kotiin. Sillä oli kaveri mukana ja yhdessä auttoivat pinoamaan. Näyttää olevan huomattavasti hauskempaa kaverin kanssa. Sovimme sitten lapsityövoiman vaihto-ohjelmasta. Saavat pinota yhdessä meillä ja sitten kaverin kotona. Yhtäkkiä se onkin maailman hauskinta.

Eipä sillä, onhan se. Kun olemme löytäneet toimivan työtavan ja ilma on hyvä, niin olisin nauttinut putoamisesta täysillä, jos ei kasvimaa olisi huudellut.

Muiden pitäessä taukoa ja kokatessa, seurasin kutsuhuutoja. En yleensä kehtaa esitellä kuvia intohimoni kohteesta, koska se ei tosiaankaan muistuta Strömsön ja puutarhalehtien tyylikkäitä ja hienoja penkkirivistöjä. Minulla ei nimittäin ole varaa ostaa kaikkia hienoja erityisesti puutarhaan räätälöityjä juttuja, ei edes tarvikkeita kaikkiin hienouksiin. Eikä aikaa tehdä ammattimaisia tuotteita. Oletettavasti ei taitokaan. Paitsi, jos omistaisin CNC-koneen tai muun ohjelmoitavan valmistimen.
Mutta koska ei ole nuita yllämainnittuja, niin puutarha on täynnä kierrätysmateriaalikötöstyksiä. Esittelen nyt muutaman :




En raskinut ostaa valmiita metallikaaria, vaikka ne maksoivat vain 5€ yhteen laatikkoon. Hintaa tulee kuitenkin, jos haluaa suojata monta loovaa. Muoviputkesta tehtynä hintaa tuli n. 50 senttiä. Harso oli pakko ostaa. En osannut virkata itse.

Rikkaruohokate tyhjentyneestä multasäkistä. Linnunpelätintä täytyy säätää.

Minikasvari kukkapenkkiin. Aiemmin hyväksi havaittu kurpitsa taimien kanssa. Paitsi, että tuuli vei. Tuotekehittelyn tuloksena teippasin laatikkoon kepit. Valmistettu siis irtokarkkirasiasta, makkaratikusta ja teipistä. Lähes ilmainen. 

Puuhommissa syntyy sivutuotteena reippaasti purua. Suurin osa väärää kylläkin karkeutta, mutta lajittelemalla saa katetta. Testaan, kumpi toimii paremmin, puru ja hake vai muovi.

Purua riittää moneen karsinaan. 

2 kommenttia:

  1. No mutta, sinä olet kekseliäs! Minä olen ihan poropeukalo istutushommissa, mutta into omaa kasvimaata kokoamaan ja hoitamaan on kova. toistaiseksi olen saanut herneet idätysvaiheeseen ja anopilta saadun raparperin istutettua... Eli ei tämä päätä huimaa! Noh, meidänkin aikamme kuluu tällä hetkellä valtavassa pihasavotassa. Tai siis miehen aika kuluu, sillä minä kasvattelen vain omaa mahaani tällä hetkellä. ;) Suunnitelmia on kuitenkin mukava tehdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kia :)
      Vähitellen oppii, saa ideoita omasta päästä ja muilta.
      Mun piha on kymmeniä vuosia vanha ja joskus hyvin hoidettu ja laitettu, niin siitä on helppo jatkaa.

      Poista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.