keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Dag 8 / päivä 8


Jag har skrivit några grejer för min uppsats. Det kan bero på att jag egentligen skulle göra nåt helt annat eller att jag hade så inspirerande dröm om saken. Jag var i ett möte med många finländare och där träffade jag kompisen från södra Sverige och ett par viktiga personer från norra delen. Jag pratade om mina frågeställningar med dem. Jag kom då på i morse att så kan jag göra! Kanske inte med alla, men några av dem. Jag har nämligen nu skrivit frågorna på finska och vill ha dem någorlunda fungerande så innan jag börjar översätta dem för att kunna visa till andra.  

Efter det har jag läst en bok för en kurs som jag inte går. Eller läst och läst, öppnat bläddrat och lyssnat. Trevligare än böcker jag har egentligen i högen. Jag har också stickat strumpan så att man kan tro att jag inte har gjort annat. Dessutom har jag haft kontakt med människorna i andra distanseringsgrottor.

Sonen hade prov och efter det spelade sönerna med bekanta från Finland. De låter så glada nu när de har bytt till andra spel. Jag fick en förklarning att det kan vara roligt på ett annat sätt även när man låter som man skulle bara vara på dåligt humör. Jag förstår det på nåt sätt. (Jag syr ju också själv.)
Hundarna är överlyckliga att vi är hemma. Jag är mycket hemma även annars, jag har ju varit distansstudent, men det är roligare med flera än bara jag.
I går kväll fick ja internet till bastun! Om allt går bra kan jag ha en sånglektion där. Jag har förbjud att ha sådana hemskheter inne i huset.


Sain kirjoitettua vähän lopputyön valmisteluja. Nyt pitäisi uskaltaa laittaa viestiä ohjaajalle, että muutettaisiin suunnitelmia haastattelututkimuksesta kaavakkeeseen. En minä ohjaajaa muuten pelkää, vaan sitä, että hänellä on kamalasti kaikkea pandemiatyötä eikä oikeasti aikaa nyt ohjaukselle. Mutta en nyt juuri tarvitsekaan kuin suostumuksen tähän muutokseen. Teen aluksi tämän suunnitelman suomeksi ja käännän vasta, kun alan olla aika tyytyväinen.

Lapset ovat pelanneet koulun jälkeen tietokoneella keskenään ja suomalaisten tuttujen kanssa. Kuulostavat iloisemmilta kuin muita pelejä pelatessaan. Minulle kyllä selitettiin jo, että pelaaminen voi olla hauskaa eri tavalla vaikka se kuulostaa siltä, että on koko ajan pahalla tuulella. Ehkä ymmärrän tämän jollain tasolla. (Minäkin ompelen.)

Ai niin! Saunassa on nyt netti. Jos sää sallii, niin voin yrittää olla siellä laulutunnilla huomenna. En kuulemma täällä sisällä saa harrastaa laulua.

2 kommenttia:

  1. Mukavaa, että nuoret viihtyvät nyt kun heillä ei ole mahdollisuutta tärkeään porukalla yhdessäoloon harrastuksissaan, ja kyllä elämä sitten ehkä tuo ne ompeluksetkin tai ymmärryksen niiden taikaa kohtaan mukanaan...
    Saunalaulu kuulostaa hilpeältä ja uudenlaiselta, ei kuin anna raikaa ja laulamisen iloa:)

    VastaaPoista
  2. Niin, siis minä aina joskus ompelen paljonki. Joskus (!) siitä tulee pahalle tuulelle. Neulomisesta harvemmin, joten pysyttelen nyt siinä.

    VastaaPoista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.