tiistai 7. kesäkuuta 2016

Dolores Redondo: Luualttari (2016)

Suomentanut Sari Selander

Redondon huippusuositun Baskimaan murhat -tilogian toinen osa. Esimmäinen osa Näkymätön vartija vei minut mukanaan. Innostuin baskilaisesta mytologiasta ja itse murhien selvittelystä ja tietysti Amaian yksityiselämästä, joka tuntuukin sotkeutuvan enenevässä määrin hänen työhönsä.

Luualttaria odottelin jo kärsimättömänä. Onneksi Celia on hyvin ajantasalla monien suosittujen uutuuksien kanssa ja pääsin kirjaan käsiksi jo pari viikkoa sitten. Säästelin  päivitystä ja päätin, että se sopii oikein hyvin dekkariviikon alkuun.

Toinen osa ei tuottanut minulle pettymystä, tykkäsin vielä ensimmäistä enemmän. Vaikka baskimytologia muuttui tässä hieman vaikeammin seurattavaksi, samalla siihen tuli uusia ulottuvuuksia. Vaikeammin seurattavalla tarkoitan sitä, että en ole enää pysynyt mukana, onko kaikki vanhaa mytologiaa vai kehitteleekö kirjailija osan itse, enkä onnistu muistamaan kaikkien olentojen ja käsitteiden nimiä. Tämä on tietysti aina äänikirjojen heikkous, nimet jäävät huonosti mieleen ja niitä on vaikeampi tarkistaa, enkä aina onnistu keksimään oikeita kirjoitusasuja. Voin tietysti syyttää osin itseäni, että en hyökännyt googleen ja kirjastoon heti kirjaa kuunnellesani. Vaan minkäs teet, eihän siinä malttanut jättää sitä kesken ja alkaa tarkastelemaan taustoja.

Amaia on palannut juuri töihin äitiyslomalta. Kauhistelin tietysti espanjalaisten käsitystä pitkästä äitiyslomasta, kokonaiset 4kk! Johan siinä rikostutkinta hannaa paikallaan.  Hänen jo selvittämikseen luulleet rikokset eivät ehkä olleetkaan vielä loppuun asti selvitettyjä ja niinpä hän sukeltaa suoraa päätä taas mytologian värittämään ja entistä henkilökohtaisempaan rikosvyyhteen.

Kirjassa on kohdallaan oikeastaan kaikki muu, mutta kirjoitustyylissä pisti korvaan yksi seikka, josta minulla olikin jo ennakko käsitys Hemulin kirjahyllyn postauksen jäljiltä. Ajattelin ensin, että eihän se voi niin valtavan häiritsevää olla ja en ehkä olisi huomannut koko asiaa, jollei siitä olisi ollut puhetta aiemmin; mutta ihan varmasti olisin! Salazarista kutsutaan välittä etu- välillä sukunimellä ja aina välillä tittelillä. Joskus on vaikeaa käsittää, että nyt olikin taas kyse itse päähenkilöstä. Ensin vaikutti, että nimenkäytöllä on eritelty koti- ja yksityis-Amaia ja työ-Salazar. Mutta aika pian sellainen logiikka hävisi. Vielä nuita nimien vaihtelua häiritsevämpää oli mielestäni ammattinimikkeella kutsuminen (ilman mitään nimeä lisänä) yhtäkkiä ihan syyttä suotta. Uskon, että kirjailija on halunnut välttää liiallista toistoa, mutta on kyllä kapsahtanut katajaan. Myös Amaian siskoa kutsutaan ainakin kerran ensin nimellä ja sitten isosiskoksi. Ainakin siinä tapauksessa sellainen kiva sana kuin "hän" olisi ollut ihan näppärä. En ole saanut käsiini alkuperäisteosta, joten en voi olla sataprosenttisen varma, onko tämä sekoilu kirjailijan vai kääntäjän tekosia, mutta en oikein voi uskoa, että kukaan kääntäisi tuollatavalla alkutekstistä poiketen.

Kaikesta huolimatta kirjan plussat vievät voiton miinuksista ihan kuus-yks, eli suosittelen tarttumaan tähän vaikkapa nyt dekkariviikolla, tai sitten kesälomalla riippukeinussa.

Kirjan ovat ehtineet lukea jo ainakin:
Mummo Matkalla
Hemulin kirjahylly
Hurja Hassu lukija

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kissatalo

Vihdoinki ne on tajunnu pystyttää meille telttoja tänne pihalle! Mutta jostaki syystä täsä sivulla ollu oviaukko on pois. Eilen pääsin tuonne sisälle Gubben kans. Nytkin luulen sen tuola sisällä, onkohan ne sulkenu sen sinne vai mistä se on päässy sisälle. 

Menin kattoon kasvimaata ja löysin Gumman ehtimästä oviaukkua yhteen laatikkoon. Raotin vähä harsua, mutta se oliki kait väärä laatikko, eikä kelvannu.
Ku Gubbe kuuli meijän juttelevat hyppäs se ulos tuolta päädystä ja hyppäs takasi sinne, ku lähettiin pois. Toinen raukka jäi ihimettelemään, mistä sinne pääsee.
Oon pikkusen huolisani porkkanoitteni kasvusta.

Dekkariviikko alkaa


Oksanhyllyn Dekkariviikko alkaa!
En meinaa malttaa irrottautua tietokirjoistani. Aion kyllä, otin jo esille ensimmäisen dekkarin, Lars Keplerin kolmannen Joonas Linnan. Yhtäkkiä vaan kaipaisin jotain erilaista dekkaria. Otan vastaan ideoita suomalaisista, Latinalais-Amerikkalaisia tai vaikkapa Mongolialaisista dekkareista. Toisin sanoen, ehkä mitä tahansa ei skandinaavista. Joku historiaan, salatieteisiin ja noituuteen tms. liittyvä voisi olla kiva.

Päivittelen dekkareihin liittyen tämän viikon ajan.

Ps. Mukaan ehtii koko viikon ajan, käykää 8kisan hyllyllä.

Vastakulttuuria


perjantai 3. kesäkuuta 2016

Juhlat ja juhlajuoma

Otsikon kaksi asiaa eivät liity toisiinsa. Poikasella on juhlat ja väännän sinne luontoaiheista, osittain, Room Escapea ja koristelua.

Juhlajuomaani en tarjoa lapsille. Ei sillä, että siinä olisi prosentteja, mutta haluanpa vain pitää kaiken itselläni.

Sain reseptin kuplivaan voikukkalimonadiin ja muokkasin siitä itselleni sopivan ohjeen. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin koko kasvi. Nyhdin kuitenkin vain kukat ja tein niistä kaksi erilaista pikkuannosta, toiseen kelpuutin vain keltaiset osat ja toiseen kippasin kukat vihreiden osien kanssa. Lisäksi laitoin kumpaankin satsiin puolikkaan sitruunan ja puolikkaan klementiinin. Viimeksi mainitun, koska satuin löytämään yksinäisen yksilön pöydän reunalta kaaoksen alta. 1/10 tl hiivaa, 250g sokeria ja 2l vettä molemmille kukkaläjille. Ne haisi ihan älyttömän pahalle.

Siivilöin seuraavana päivänä. En löytänyt musliinikangasta, joten kaatelin ihan vaan siivilän läpi. En tietenkään malttanut olla maistelematta. Oli pahaa, karvasta ja ruohon makuista. Pullotin osan jääkaappiin ja jätin loput uuteen simakaapiksi julistamaani piiloon.

Seuraavana päivänä maku oli selvästi parempi ja paranee edelleen. Tosin taitaa loppua ennen aikojaan. Näillä keleillä hieman karvas sima on loistava juoma. Muistuttaa vähän enemmän kunnon vanhan ajan heinäpeltokotikaljaa kuin tavallinen sima.

Tänään pistin simakaappiin erilaisen juoman, hiivattoman. Keräsin ahomansikan lehtiä ja kaadoin päälle vettä ja viinihappoa. Huomenna siivilöin, sokeroin ja maistelen.


torstai 2. kesäkuuta 2016

Haave

Mulla on yksi haave, tai on pari muutakin, mutta nyt paljastan yhden: Haluaisin olla hyvä jossain, jossain joka ei oo matikka -ei se kala eikä se toinenkaan. Eikä edes kutominen. Jossain kiinnostavassa, hauskassa ja, tai edes tai, hyödyllisessä.

Miksi en voi osata piirtää, kirjoittaa tai olla muuten kielellisesti lahjakas. Tavalla tai toisella, mutta mieluiten sekä että. Harjoittelemalla oppii, niinpä tietysti, mutta oikeasti ei opi, jos ei ole minkäänlaisia lahjoja asiaan tai sitten ihan rajattomasti aikaa ja resursseja opetella. Haluaisin erityisesti osata piirtää, siis taas silleen ei vain konepiirtää, siinä erityislahjakkuus ei ole hauskaa eikä hyödyllistä ilman sunnittelutaitoa ja innovaatioita. Kun joku sitten sanoo, että harjoittelemalla oppii, kuulostaa se korvissani ihan samalta, kuin sanottaisiin, että heilauta vaan ahkerasti käsiä, niin opit kyllä lentämään. Harjoittelun sitä muutes lapsena, arvatkaapa opinko. Enää en edes haluaisi, en tykkää korkeista paikoista.

Toisaalta, ehkä nykyään haaveilen vielä enemmän, että jaksaisin tehdä edes niitä kivoja juttuja, joissa olen huono. Ihan jo vaikka pitää blogia, värittää ja perkata kukkapenkkiä.  Ai niin muuten, siinä olen ihan hyvä ja se on kivaa. Toisaalta, ehkä en olekaan niin hyvä, kun rikkaruoho tuntuu vastaavan koko pihan.


keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Unpopular Bookish Opinions

Sain Takkutukalta haastavan haasteen :


Haasteen säännöt ovat nämä:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi. 

Tämä on haastava haaste. Vaikka minusta edellinenkin oli, niin tämä pesee sen kuus-yks.

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et. 

Taru sormusten herrasta. Olen kerran lukenut 80 sivua, mutta oli pakko antaa periksi. Talvella kuuntelin Hobitti, Sinne ja takas. Sen onnistuin kuuntelemaan kokonaan , mutta ei siinä ollut mitään jännää tms.

Artemis Fowl ei myöskään innostanut suuremmin.

Yks ihan kamala oli Juoppohullun päiväkirja, mutta eihän siitä voi muutkaan oikeasti tykätä, eihän.

Nora Roberts.

Maresi.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

Ei kait sellasia ole julkaistu, josta vain minä pidän. Ehkä joku omani, joka minusta on hyvä, mutta kukaan muu ei innostu.

Luulen aina noista tietokirjoista, että ne eivät kiinnosta ketään muuta, mutta kait niistä tykkää moni, koska ovat helposti saatavilla. 

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.

Ei tule mieleen yhtään erityistä juuri nyt. Mutta ärsytyn monesti moralisoivista, joissa aviopari pysyy yhdessä, vaikka selvästi olisi aika ottaa askel eteenpäin. 

Esimerkiksi voisi sopia Viiniä keittiössä päähenkilön appiukko, joka kertoo, miten kävi, kun jäi onnettomaan liittoon.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

Huumori on suosikki tyylejäni, mutta se ei ruukaa toimia. En käsitä miksi joillekin nauretaan.

Ehkä Harlekiinit, en tosin ole edes kokeillut.


5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

Olen massan mukana kulkija. Ei tule mieleen yhtään.

Mies makuni on, ulkonäön, suhteen täysin eri ku muilla, mutta eihän se lukiessa tulee esille, kuvittelen komeat omasta mielestäni komeiksi.

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.

Katja Kettu ei oikein iske minuun, tosin sarjakuva oli hyvä. Sitte ehkä se, joka on kirjoittanut ne Juoppohullun päiväkirjat.

On valtavasti suosittuja, joita en ole kokeillut. Osaan on ennakkoluuloja.


7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

Päätalon sarjat.


8. Kirja, joka on mielestäsi huononpi kuin siitä tehty elokuva
.

Enhän mää katso elokuvia, en juuri koskaan ja eritysesti en, mitä olen lukenut. Ehkä joku Disneyn piirretty. Ne on niin hienoja, että varmasti voittavat alkuperäiset tarinat. Suosikkini on ehkä Alladdin, perustuuko se johonkin kirjaan? 

Tämä haaste on kiertänyt jo monia blogeja enpä ole ehtinyt juuri nyt seuraamaan blogitaivasta oikein kunnolla, eli en muista, kuka on jo haastettu. Joten haastan blogittomia lukijoitani vastailemaan vaikka osaan kysymyksistä. Tai keksimään uusia.