Viimeisen taiston verenkarvaiset alkumetrit
Punaisessa
viivassa Ilmari Kianto kuvaa Kainuun korvessa, Korpiloukon mökissä
asuvien Topi ja Riika Romppaisen valmistautumisesta ensimmäisiin
eduskuntavaaleihin – verenkarvaisen punaisen viivan vetoon. Kirja
on kuvaus köyhälistön karusta elämästä metsän ja luonnon
keskellä. Jossa he elävät torakoiden lailla lukutaidottomina ja
sivistymättöminä luonnon ja rikkaiden armoilla.
Kirja
on aikalaiskuvaus köyhälistön yhteiskunnallisen heräämisen
alkutaipaleesta ja sosiaalidemokraattien matka-agitaattorien
kampanjoinnista. On erityisen mielenkiintoista, että Kianto ei
kirjaa kirjoittaessaan tiennyt, mikä näiden vaalien vaikutus
lopulta oli ja millä voimalla tämä herätetty viha purkautui
kymmenisen vuotta myöhemmin.
Kuin
talviunta nukkuva karhu kääntää kylkeään, niin koittaa uusi
kevät ihmiskunnan historiassa, kun kaikki veronsa maksaneet
täysi-ikäiset kansalaiset, jopa naiset, pääsevät äänestämään,
ensimmäisinä maailmassa. Kuin koirat haukullaan ilmoittavat talven
selän taittuneen, on myös Suomen kansaan kylvetty vähitellen
leviävän muutoksen siemen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.