Titiryynejä ja simaa

Olin lapsena huono syömään varsinaista ruokaa. Siispä olen kasvanut lähinnä puurolla ja “titiryynisösseröllä”. Eli siis keittämättömiä kaurahiutaleita, sokeria ja maitoa. Siihen sai vaihtelua kaakaojauheella. Myöhemmin lopetin sokerin lisäämisen. Nykyään saatan sekoittaa mukaan kuivattuja marjoja, joskus jopa tuoreita marjoja tai erilaisia siemeniä. Täällä Ruotsissa olen keksinyt, että hiutaleet voi sekoittaa myös jogurttiin, viiliin (siis siihen ruotsalaiseen) tai vaikka kauramaitoon.

Lapseni olen tietysti myös kasvattanut syömään lähes joka aamu-, väli- ja iltapalaksi titiryynisösseröä. (Olen ilmeisesti keksinyt nimen ihan itse.) Lasten mielestä nesteeksi sopii tietenkin parhaiten kylmä maitokaakao, tai sitten ihan vain maito.

Jokin aika sitten otin lapset mukaani kauppaan. Nuorimmainen meni hakemaan kaurahiutaleita. Kohta löysin hänet sieltä hyllyn edestä ihmettelemästä, missä ovat ne sinisessä pussissa olevat hyvä hiutaleet. No niitähän ei saa muulta kuin Suomesta. Onneksi niitä on helppo ottaa Suomen reissuilta mukaan muutama iso paketti.

Tämän vuoden n:s (luetaan ännäs, tarkoittaa tuntematonta kokonaislukua) sima on käymässä. Tuli laitettua vähän liian myöhään, eilen vasta pullotin. Tein tällä kertaa kokeeksi mustaherukoista (unohdin ostaa inkivääriä tai sitruunoita, muuten olisin tehnyt perinteistä nyt, ja testannut mustaherukkasiman vasta ensiviikolla.)