Vuosia luulin, että en
tykkää dekkareista. Kuvittelin lähes inhoavani niitä. Siis
oikeita tavallisia dekkareita, olen minä danbrownini lukenut jo
vuosia sitten. Mutta tarjonnan rajoittuneisuuden vuoksi ja hieman
vahingossa tartuin pariin dekkariin pari vuotta sitten ja huomasin
niiden olevan ihan kelvollista luettavaa.
Kaverin suosituksesta
kiilasivat nämä Pekka Hiltusen kirjat ohi suunnittelemani
lukulistan. Tykkäsin lukea nuorista ja älykkäistä
ulkosuomalaisnaisista. En tiedä onko Hiltunen itse asunut
ulkomailla, mutta ensimmäisen kirjansa hän on haastattelun mukaan
kirjoittanut matkoilla kahdeksassa eri maassa. Ulkomailla asuminen on
kirjoissa aika lailla sivuosassa, mutta kuvaa mielestäni hyvin
expattien elämää; sivujuonnehan se meille arjessa on, mutta silti
tämän tästä läsnä. Rikokset ja tapahtumat tuntuvat
uskottavammilta suurkaupunkimiljöössä, kuin olisivat Suomeen
sijoitettuna.
Koitan välttää saman kirjailijan kirjojen lukemista ihan peräkkäin, mutta nyt en malttanut odottaa, vaan luin nämä ihan putkeen. Tarina imaisi heti mukaansa. Toivottavasti näille julkaistaan vielä jatko-osia. Ja toivottavasti pian.
Koitan välttää saman kirjailijan kirjojen lukemista ihan peräkkäin, mutta nyt en malttanut odottaa, vaan luin nämä ihan putkeen. Tarina imaisi heti mukaansa. Toivottavasti näille julkaistaan vielä jatko-osia. Ja toivottavasti pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.