Kristiina Vuori: Disa Hannuntytär

Oli tämä lopulta ihan mielenkiintoinen kirja. Minusta jonkin verran liian pitkä, mutta ei täysin toivoton.

Juoni on aika yksinkertainen ja tavanomainen: nuori leski pakenee poikansa kanssa läpi Suomen, ei saa apua läheisiltään, vaan muilta yllättäviltä tahoilta, rakastuu, kadottaa rakastettunsa ja löytää uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Mutta en aio paljastaa juonesta sen enempää.

Parasta antia oli ehdottomasti lopussa oleva historia tietopaketti. Se ei silti toimisi yhtä hyvin ilman edeltävää kertomusta. Tällaisista historiallisista romaaneista, joissa ensin seikkaillaan ja sitten kerrotaan tarinan taustoista, paikoista ja historiallisista faktoista, tykkään. Lisäksi keskiaikaisia vaatteita ja asusteita kuvaillaan yksityiskohtaisesti ja mielenkiintoisesti, jos sellainen siis sattuu lukijaa kiinnostamaan. Törmäsin myös itselleni tuntemattomiin keskiaikaisiin työkaluihin. Silti kertomus osa oli mielestäni liian pitkä, jossain vaiheessa alkoi jo olla epätoivoinen olo, että vieläkö tässä tulee näitä ihan turhia väärinkäsityksiä ja käänteitä.

Minua häiritsi, että päähenkilön nimi oli Disa. Ehkä ajattelen ihan väärin, mutta käsittääkseni suomen kielessä ei vielä keskiajalla ollut d-äännettä. Hannuntytär kuitenkin viittaa suomenkieliseen ihmiseen. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Vuorelta on ilmestynyt muitakin kiinnostavan oloisia kirjoja, mutta ne ovat vielä paljon pidempiä, joten en tiedä uskaltaudunko tutustumaan lähemmin.

Ehkä jo huomasittekin, että tykkään kompakteista ja ytimekkäistä kirjoista. Ja kyllä, joskus pitkäkin kirja voi olla sellainen. Mutta lähes aina pitkä kirja on - pitkä.