Ei ihan niin tummaa suklaata pistaasimössöllä. |
Kirjan päähenkilö Tita (Josefita) ja Pedro Lobo rakastuvat. Mutta perheen perinteisiin kuuluu, että nuorin tytär jää naimattomaksi ja huolehdii äidistään. Nuorin on tietysti Tita, eikä tiukka äiti anna hänen mennä naimisin, vaan ehdottaa Pedrolle, että tämä voisi naida Titan vanhemman sisaren Rosauran kanssa. Pedro päättää hyväksyä tarjouksen, koska se on hänelle ainut tapa pysyä lähellä hänen todellista rakkauttaan.
Kirja sijoittuu Meksikon vallankumouksen aikaan ja yllensä sen tulkitaankin kuvaavan vallankumousta. Titan julma äiti Elena edustaa vanhaa Meksikoa, tai itse diktaattori Morinia, perinnäissääntöineen ja tyttäriään nöyryyttävine kasvatustapoineen. Tita taas edustaa vallankumousta.
Kirja on tyyliltään maagista realismia. Titan, ja hänet imettäneen ja opettaneen keittäjän, keittiö- ja ruokataiat antavat kirjalle herkullisen maagisen maun.
Ei ole sattumaa, että analysoin aiempina vuosina lukemaani espanjankielistä kirjallisuutta yhteiskunnallisena kuvauksena. Kirjallisuuskurssiemme opettajat laittoivat meidät lukemaan niitä. Silloin oli myös helppo löytää viitteet kyseisten maiden historiaan, koska aina oletin niitä olevan. Kirja on hieno maagisrealistinen rakkaustarina ihan ilman vallankumousvertauksiakin, ei kannata säikähtää niitä.
Kirjasta on tehty myös elokuva, joka kuului myös samalle kirjallisuuden kurssille. Harmi, että se on päässyt minulta lähes unohtumaan. Muistan tyttöjen hienot puvut, kolmannen, huoraksi karanneen siskon käynnin maatilalla ja epämääräisesti ladon ja tipuja. Voisi olla aika katsoa uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.