Kritiikki Jonas Gardellin kirjasta Om Jesus.
Kaikkea minäkin luen. Kirja oli hyvä, kiinnostavakin, mutta mietin silti, miksihän tämä on kirjoitettu. Raamatun tutkija analysoi ja arvioi kaunokirjallista teosta kuin se olisi yksi juuri aavikolta, ei Ruotsin lumiaavikolta, löytynyt uusi evankeliumi. Gardell kun ei kerro mitään the totuutta, vaan oman näkemyksensä ja omia ajatuksiaan.
Kriitikko tuntuu välillä aivan yhtä epäloogiselta kuin kritisoitavansa; välillä Gardellin olisi pitänyt tehdä ja ajatella näin, mutta kun hän myöhemmin ajatteli näin, se olikin väärin.
Yksi mahdollinen motiivi on näyttää hommissa vääräksi, hinnalla millä hyvänsä. Mutta kun asia nyt vaan on niin, että Raamatulla voi perustella ihan mitä tahansa, kun vain tulkitsee itseään miellyttävältä tavalla.
Ilkeämielisesti ajattelin, että eikö Raamatuntutkijoilla enää ole oikeita töitä. Onko kaikki jo tutkittu. Vaikka tämä taitaa lopulta olla yritys ratsastaa Gardellin menestysteoksen nimellä ja saada vähän voittoa, ja tunnettavuutta omalle nimelleen.
Toimii.
Siitä todisteena tämä bloggaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.