Alkuperäisteos: Il Caravaggio
Suomentaja: Jukka Nyman
Kustantaja: LIKE
Kirja saatu kustantajalta. Suurkiitokset!
Michelangelo Merisi da Caravaggio
Kirjan alussa taidehistorioitsija Claudio Strinati kertoo hieman Caravaggiosta ja kirjan kirjoittaja/kuvittaja Milo Manarasta. Kumpaakaan en tuntenut ennestään juuri lainkaan. Caravaggion nimen olen sentään kuullut. Esipuhe sai minut pettymään, kun siinä kerrottiin tarinan olevan kuvitteellinen. Olin odottanut tämän olevan historialle uskollinen elämänkerta. En kiellä, tyhmästi ajateltu. Mutta luenhan yleensä mieluummin kuvitteellisia kirjoja (romaaneita) kuin elämänkertoja, niin miksi asia haittaisi enemmän sarjakuvan kohdalla. Ehkäpä se on mielenkiintoisempi kuin totuudessa pysyttelevä. Jossain, valitettavasti en muista missä ja kuka, on jopa väitetty, että joskus sepitetty tarina kertoo historiasta enemmän kuin täysin totuudessa pysyvä kertomus.
Tämä oli piirustustyyliltään täysin erilainen kuin muut viime aikoina, tai ehkä koskaan, lukemani sarjakuvakirjat. Lähes jokainen ruutu oli kuin taideteos, ja pidin niitä realistisina. Oletan nyt nähneeni, miltä Rooma näytti 400 vuotta sitten. Kirja myös antaa varmasti kuvan elämästä sen ajan Roomassa, jos ei nyt aivan totuudenmukaista itse päähenkilöstä annakaan. Olen kuunnellut syksyn ja talven aikana monta vielä vanhempaan Roomaan sijoittuvaa historiallista kirjaa. Oli mukava päästä katselemaan myös kuvia, eikä vain koittaa rakentaa mielikuvaa kuulemansa/lukemansa perusteella.
Kirjassa esiintyvät naiset ovat lähes kaikki prostituoituja. Se tuntui häiritsevältä. Aloin kuitenkin miettimään, että ehkä he olivat poikamiesten ainut kosketus naisiin sen ajan maailmassa. Olen törmännyt siihen ennenkin.
Olen vaikuttunut Manaran kuvittajan taidoista. Erityisesti kiinnitin huomioni kankaisiin. Voin ihan kuulla taftin kahinan ja tuntea sen viileän pinnan ihollani. Tarinan kertojanakaan hän ei tuottanut täydellistä pettymystä, mutta jollain tavalla olisin odottanut selekämpää aika käsitystä. Tarinasta sain kuvan, että kaikki tapahtui muutamassa kuukaudessa tai vain viikoissa, kun esipuheesta ja lopputeksteistä kävi ilmi aikaa kuluneen yli kymmenen vuotta. Ihmiset pysyivät kovin vanhentumattomina. Ehkä juuri tuo ikä ei näy miehissä, mutta nuoret tytöt varmasti vanhenivat kovan elämän kuluttamina reilussa kymmenessä vuodessa. Erityisesti tarinan tiivistäminen harmitti, koska olisin lukenut mielelläni vähän pidempään tämän tyylistä kirjaa ja tarinaa.
Huomattuani tämän uutuuden ajattelin, että tässäpä oiva tilaisuus tutustua paremmin vähemmälle huomiolle jääneeseen barokkimestariin ja suuri oli äimistykseni, kun taidekirjan asemesta avautui sarjakuvaa... Manera on taitava ja tummsävyinen kuvitus miellytti silmää sinne tänne näppärästi sujautettuine taideteoksineen. Positiivisesti: tuli tutustuttua Maneraan ja teos myös imaisi syventymään muuta kautta sekä Caravaggion elämänkertaan että töihin. Hilpeä kokemus:)
VastaaPoistaKiitos kommentista. :)
VastaaPoistaNiinhän tämä parhaimmillaan toimii: innostaa etsimään lisätietoa.