Islantilaisia lastenkirjoja

Friðrik Eringsson: Ritari Benjamin Kyyhkynen (Benjamin Dúfa) (1996)
Suomentanut Tapio Koivukari.

Kylään muuttaa skotlantilainen poika, joka on oikeiden ritarien sukua. Itse hän on ollut aina kiusattu omien ritarileikkiensä vuoksi. Häntä kiusataan myös uudessa kylässä ja yhdessä uusien ystäviensä kanssa hän perustaa ritarikunnan, joka puolustaa pieniä lapsia isompia kiusaajia vastaan. Yksi pojista jättää kaverit ja perustaa oman ritarikunnan isompien poikien kanssa. Lopulta lapset päätyvät taistelemaan keskenään traagisin seurauksin.

Kirja ei aivan täyttänyt odotuksiani. Lähes kaikki asiat sivuutettiin liian kevyesti. Kirja vaikutti lähinnä moralisoivalta ilman sen suurempaa seikkailua. Ja minä en ole koskaan tykännyt moralisoivista tarinoista ja kirjoista. En muutenkaan pidä sanomaa kirjan tärkeimpänä rakennuspalikkana;  minulle tärkeintä on viihdyttävyys ja ehkä kaikenlaisen historiallisen ja muun pienen nippelitiedon kerääminen.


Guðrún Helgadóttir: De påhittiga tvillingarna (1984)

Tämä kirja oli hauska ja viihdyttävä. Tästä lapsetkin varmaan tykkäisivät. Tosin tässä oli muutamia omituisia elementtejä seksikkyyteen kuolemisesta liialliseen kiroilemiseen ja juoppoihin, joiden takia en varmaan lukisi tätä omille lapsilleni, enkä kyllä kenenkään muunkaan lapselle. Voisin kyllä itse kuunnella välipalaksi joskus muitakin tämän tyylisiä kirjoja.

 Helgadóttir on islannin tunnetuin lastenkirjailija ja hän on tehnyt yhteistyötä muiden tunnettujen lastenkirjailijoiden kanssa.

Oli muuten vaikea löytää islantilaisia lastenkirjoja. Pitäisi varmaan osata islantia. Tosin espanjalaisten lastenkirjojen löytäminen on ollut aivan yhtä vaikeaa, vaikka kieltä osaankin.