Marraskuun dekkarit

Lars Kepler: Paganinikontraktet 3.11.

Sveen Gard: Raskaat varjot 19.11.

 Akunin: Asaselin salaliitto 22.11.

Christian Rönnbacka: Operaatio troijalainen 24.11.

Staffan Bruun: Club domina 26.11.

Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis: Satakielen kuolema 30.11.

Jussi Adler-Olsen: Kvinnan i rummet 

Paganinikontraktet on toinen Joona Linnasta kertova dekkari. Kirja on kaikin puolin hyvä, mutta en oikein päässyt mukaan siihen koko ajan, lähinnä häiriydyin lukijan tavasta lausua "plötsligt ". Odotin itse Joonan astumista kuvaan selvemmin. Kirjan lopussa se tapahtuikin. Hänen yksityiselämäänsä raotettiin ja heitettiin pieni cliffhanger. Olin ajatellut tarttua seuraavaan osaan jo seuraavalla viikolla, mutta ehtoihin tässä 

Asaselin salaliiton kanssa kävi vähän samalla tavalla. Tässä kuussa päässäni on selvästi liikkunut liikaa kaikkea muuta ja kirjat jotka eivät jostain syystä pidä koko ajan rautaisessa otteessa jäävät taustameluksi. Olisin tältä toivonut vähän enemmän tuon Asaselin salaliiton mukana oloa, se jäi mielestäni vähän kevyeksi. Toivottavasti silti ehdin tutustumaan seuraaviin osiin.

Operaatio troijalainen aloittaa Porvooseen sijoittuvan dekkarisarjan. Antti Hautalehto vaikuttaa myös yksityiselämältään edellisiä kiinnostavimmalta henkilöltä.(Vaikka Joona Linnasta löytyy vielä varmasti potentiaalia, kunhan hänen kanssaan päästään vauhtiin. Ja onhan hän sentään Ruotsinsuomalainen, mitä minä en mielestäni ole....Mutta silti).

Mutta voi hyvänen aika, millainen naiskuva tässä kirjassa oli! Niin Antti kuin muutkin miehet kuolaavat jokaisen tissiparin perään ja jutuissa naiset ovat aika esineellistettyjä. Kirjan naisetkin flirttailevat jatkuvasti häpeilemättä ja tuntuvat tarjoavan itsensä esineellistettäväksi. Jäin miettimään, että onko tämä kuitenkin se raadollinen totuus. Jos minä kirjoittaisin täysin rehellisesti, miten kollegani puhuvat naisista (minulla ei ole yhtään naiskollegaa ja poijat eivät tunnu aina seurassa muistavan, että minä olen tissiparilla varustettu.) Enkä taida olla itsekään kovin siisti ja varovainen suustani. Yritän silti olla esineellistämättä naisia ja muitakin. Ehkä kirjan kova flirttailu pisti silm... korvaan, koska se, ja osa muustakin dialogista, vaikutti välillä kömpelöltä. Tyyliin sopimattomia sanavalintoja lähinnä. Mutta lukijalla saattoi olla myös osansa kömpelyyteen. Muuten hyvin ja selkeästi lukeva lukija rytmitti välillä lauseet ihan omituisesti.

Ammuskelua oli myös turhan paljon. Ei se muuten häirinnyt, ei siis ällöttänyt, mutta oli epäuskottavaa niissä muuten rauhallisissa ympyröissä ja osittain myös juonen päälle keinotekoisesti teipattuja. Eikä edes kunnon teipillä. 

Kaikesta huolimatta nautin kirjasta, onnistuin roikkumaan hyvin mukana ja olen päättänyt lukea koko sarjan. Ajatukseni oli blogata vasta luettuani kaikki Hautalehto-kirjat, mutta sain nyt päähäni kirjoittaa tänään kaikista marraskuun dekkareista.

Seuraavaksi etsin suomenruotsalaisia dekkareita. Päädyin hieman Staffan Bruunin satiristiseen antisankariin reportteri Burt Kobbartiin. Ihan hyvä valinta. Kirja oli eri tyylinen kuin dekkarit yleensä, ei niin totinen. Paasilinnamaisesti hauska, silti dekkarimaisesti jännittävä.

Satakielen kuolema on kolmas Punaisen Ristin hoitaja Nina Borgista kertova dekkari. Innostuin tarinasta edellisiä osia enemmän. Tarina pääsee kunnolla vauhtiin ja Ninan yksityiselämässäkin on päästy eteenpäin. Tarinan takaumat ja kiemurat virkkautuvat jännittäväksi tarinaksi, joka on sopiva liuos ennalta-arvattavuutta ja yllätyksellisyyttä. Tai ennalta-arvattava on väärä sana, jos sillä tarkoitetaan alusta, tai puolestavälistä, asti arvattavaa, muka piilossa pidettävää juonenkäännettä. Mutta ainakin minulle tuottaa tyydytystä onnistua päättelemään joitakin asioita juuri ennen niiden paljastamista. Olen jostain lukenut jonkun asiasta minua paremmin tietävän sanoneen, että se on yleisemminkin niin. Toisaalta yllättävät käänteet ovat hienoja. Eli kannatan liuosta.

Palaan hetkeksi takaisin Operaatio troijalaiseen ja luokittelen sen olleen enemmänkin lejeerinki tai emulsio kuin liuos.

Spoiler alert!

Satakielen kuolema loppuu vihjeeseen Ninan elämän uusista myllerryksessä tavalla, joka lupailee sarjan jatkuvan. 

Loppu spoiler alert!

Tanskalaisia dekkareita kehutaan kovasti ja kun Lene ja Agnete nyt saivat viimeinkin minut vakuuttamaan, päätin koittaa myös tanskalaista miestä. Kirja on hyvä perus dekkari. Tykkään, kun siinä vilisee tuttuja paikannimiä. Pieni kuunteluun liittyvä järkytys oli, kun " plööööötsligt" huomasin lukijan olevan sama kuin Joona Linnassa. Tosin Jussi ei ole käyttänyt sitä tiettyä sanaa kovin monesti. Huomaan nyt, että se taitaa olla Larsin (oikeastaan Alexanderin ja Alexandran) lempisana. 

Raskaat varjot on ehdottomasti tämän kuukauden paras dekkari. Jopa pidemmän ajan paras. Toivottavasti jatko-osa on jo tulossa. Tykkään näistä, joissa on sekä seikkailu ja rikoksia että yksityiselämää. 

En osaa tarkasti sormella osoittaa, miksi joku kirja on hyvä. Harmi, sillä jos osaisin, niin osaisin ehkä myös kirjoittaa hyvän kirjan.