Harkinnassa otsikkogeneraattori

Täällä Ruotsissa näytetään uusintana House. Joka viikko 8 jaksoa. En seurannut sitä aikoinaan syystä tai toisesta. Onneksi, voinpahan olla nyt ihan koukussa.
Hugh Laurie on loistava näyttelijä ja tykkään myös hänen roolihahmostaan. Toinen suosikkini on Wilson.
Olen ilmeisesti alkanut tottua ällöttäviin kuviin, koska en ole pitkään aikaan voinut niiden takia huonosti.

Sarja nostattaa välillä monenlaisia ajatuksia, joista olen meinannut kirjoittaa. Toistaiseksi se on jäänyt, mutta nyt katsoin jaksoa, jota en voi sivuuttaa. Olen kaiken lisäksi unohtanut, mistä aiemmin aioin kirjoittaa, eli paras viisastua vahingosta ja kirjoittaa heti.

Housella on potilaana kuuro poika, joka on kieltäytynyt kokleaimplantaatista. House sanoo poikaa typerykseksi, joka solvaa muita invalideja tekemällä itse itsensä invalidiksi.

Onko se tosiaan niin? Teenkö minäkin itse itseni invalidiksi ja olenko siksi tyhmä.
Tosin, missään kukaan ei koskaan ole maininnut, että on olemassa sellainenkin vaihtoehto, siis se implantti tai joku muu kuulolaite.

Miksi sitten en halua sellaista ja haluaisitko, jos toisestakin korvasta menisi kuulo.
Ekaan kysymykseen on vaikeampi vastata, mutta ajattelisin toki ihan eri tavalla, jos olisin täyskuuro.

Vaikka monissa tilanteissa olen lähes tai aivan kuuro, kaikissa en ole. Kuulolaite ei välttämättä auta juuri niihin ongelmiin, joita minulla on. Niidenkin kanssa hälyssä on vaikeaa kuulla, eikä niillä saa suuntakuuloa. Tai en ole ihan varma, saako joillakin, mutta ainakaan tavallisimmilla ei.  Ne myös muuttavat äänet kummallisiksi, haluan mieluummin kuulla normaaleja ääniä silloin kun kuulen.

Kun kuulin vielä vähän vasemmallakin korvalla, äänet olivat metallisia ja säriseviä. Kun kuulo hävisi kokonaan, aloin kuulla paremmin oikealla korvalla. Häiriöäänet hävisivät, paitsi tinnitus. En tietenkään voi tietää, millaista kuulolaitteen kanssa olisi, mutta monet kuulemani kokemukset viittaavat vastaavaan ikävän metalliseen ääneen.

En myöskään ole kovin innostunut itse laitteesta ja äänen johtumisesta kalloa ja hampaita pitkin. Ennen kaikkea en innostu toisesta isosta ja pitkästä operaatiosta.
Edellisen jäljiltä on vielä ihan riittävästi vaivoja jäljellä.

Tästä asiasta on varmasti monenlaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Omankin voivat tietysti vielä joskus muuttua.

Pelkään välillä oikean korvani kuulon puolesta, monesta syystä. Samalla mietin, millä saisi kuulokenuorison tajuamaan, että kuulosta kannattaa pitää huolta. Jo pelkästään tinnitus on riittävän kamala vaiva. Yhdelle teinitytölle luonnoin kuulosta ja tinnituksesta. Vastaus oli, että hänellä on jo sitä, mitä tuota enää varomaan. Lapsia pitäisi ehkä valistaa paljon enemmän melun ja kuulokkeiden vaaroista. Teinejä taitaa olla turha valistaa.