torstai 7. huhtikuuta 2016

Kaaospäivä

Kaikenlainen kiire ja kaaos tuppaa aina kasaantumaan. Eritysesti töissä. En pitkästytä teitä työjutuillani, tuskin ketään kiinnostaa. Jostakin syystä se kaoottisuus leviää helposti omaan tekemiseen ja huomasin olevani menossa jälkikäsittelemään osia tyhjän vaunun kanssa. Onneksi juuri niitä osia oli pinottu myös käytävän reunaan, joten onnistuin teeskentelemään, että olin tarkoituksella menossa hakemaan osia juuri sieltä.

Kotona otin soppaa kahvikuppiin. Puoliso totesi, että käyhän se noinkin, mutta ajattelitko lipittää kahvin lusikalla lautaselta. Jäin lopulta ilman kahvia ja otin päikkärit.

Iltapäivällä käytin koiraa eläinlääkärissä yhdessä poikasten kanssa. Onneksi olivat mukana, niin saivat kuulla suoraan suunnitelmista.

Hauvelin napatyrän leikkaus on joskus aikoinaan jotenkin epäonnistunut ja päätettiin nyt leikkauttaa uudelleen. Mietin sopivaa ajankohtaa, joku lasten loma-aika on varmaan sopivaan. Tai siis edellisenä päivänä leikkaus ja sitten poikaset ovat kotona hoitamassa toipilasta.

Illemmalla huijasin lapset kuuntelemaan Pekka Töpöhäntää. Kumpikin totesi, että se olikin ihan hauska. Jostain syystä lapset eivät fanita sitä yhtään niin kovasti kuin mielestäni pitäisi.

Kuunnellessa poikaset valmistelivat papupelin. Se on ollut jo vuosia kaikkien muiden suosikki, minä taisin pelata eka kertaa. Tykkäsin. Ongelmana oli, että yritin pelata Munchinin säännöillä, eli kaikki on sallittua. Vaihdoin kortteja tiskikoneen tyhjennys vuoroin. Tai ainakin yritin. Harmi, että pelin nimi pääsi unohtumaan.

Muuten, kaaos on joskus ihan hauskaa. Varmaan oli monia, joita se eilen ärsytti, mutta jostain syystä minua vain huvitti. Eikä se ollut vahingoniloa, omaan nilkkaanihan se lopulta osuisi.

Jos minulla olisi laittaa tähän kissavideo, olisin varmasti yhtäkkiä tosi suosittu. Mutta minun kissat eivät halua esiintyä filmillä. Kummasti lopettavat touhuamisen, jos otan esille kameran. Niitä ei onnistu huijaamaan edes puhelimella. Koiraa ja lapsia joskus onnistuu. Luulevat, että leikin vain puhelimella ja saan salaa filmin pätkiä. Ei tosin toiminut eilen. Saatte siis taas tyytyä pelkkiin kuviin.


"Ihan varmasti joku heitti tänne makkaran, minä näin!"

"Taas näitä tuhannen yrttejä ikkunalauta täynnä, pakko istua, kun ei mahdu makuulle."



2 kommenttia:

  1. En minäkään ole koskaan videoinut kissoja. Valokuvat kertokoon!
    Hyvää kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)
      Eipä niistä tahdo saada filmille. Lapset taitavat onnistua paremmin filmaamaan noita elikoitamme.

      Poista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.