Ei siis ole vielä asiaa pihalle möyrimään ja innostusta taimien istutteluun ei tahdo olla, kun on synkkää ja sateista. Sain silti muutaman kukan ja hyötykasvin siirrettyä uuteen multaan ja isompaan astiaan. Toivottavasti siirto onnistui. Yleensä onnistuu, mutta aina joskus kaikki kuoleutuu koulinnan jäljiltä.
Hain vähän kevät inspiraatiota hyötykasviyhdistyksen jäsenlehdestä Pähkyläsyä. Kannessa on todella kaunis kuva kakkivista kuulista.
Lehdessä on usein Toivo Rautavaaran mielenkiintoisia kasvikertomuksia. Tällä kertaa radio-ohjelmasta kukkivista kaaleista vuodelta 1975. Muutakin mielenkiintoista kasvi- ja yrttitietoutta. Tällä kertaa oli mukana uusi sarja: Jaa omat mokasi. Jostakin syystä sellaiset tarinat ovat aina hauskoja. En ole vahingoniloinen, mutta iloinen, että muutkin mokailee, en vain minä.
Kauha ja juuri osiossa on mielenkiintoisia kasvisreseptejä. Osa on liian mielenkiintoisen oloisia itse kokeiltavaksi, mutta esim. tässä numerossa oli nokkosohjeita, joita aion koittaa, kunhan kevät saapuu meillekin. Mukana oli myös kadottamani puolukkahyveen ohje. Mutta eihän täältä ulkomailta saa talkkunajauhoja.
Lumisateesta huolimatta pihaan on ilmestynyt varma keväänmerkki:
Tämä pitää sopivasti poissa muista hommista.
Puuhastellessa olen kuunnellut Tuomas Nevanlinnan Antero joutuu luontoon -opusta. Aluksi tykkäsin ja ilahduin kovasti monestakin sutkautuksesta. Erityisesti kuitenkin keitin nimittäminen mössöksi lämmitti sydäntä, kutsun ainakin puolia kokkaamistani ruokalajeista sillä nimellä.Puolenvälin kieppeillä kyllästyin liialliseen tyyliin. En silti oikein malta jättää kesken.
Edit.
Kirja paranee taas loppua kohden, kannatti jatkaa kuuntelemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.