torstai 12. toukokuuta 2016

Dekkariviikon haaste



Nappasin Oksan hyllyltä lukukoriini dekkarihaasteen. Olen edelleen ollut lähinnä opiskelu- ja ammattikirjallisuuden pauloissa, joten pieni patistelu viihteen pariin ei ollut pahaksi.

Vaikka minulla on aloitettuna monta dekkarisarjaa, päätin aloittaa uuden. Muutamaan keskeneräiseen ei ole vielä seuraavaa osaa äänikirjana. Kaksi muuta ei oikein imenyt mukaansa ja nyt kun tuli puheeksi, huomasin, että olen kokonaan unohtanut yhden islantilaisen sarjan.

Aloitin siis Mari Jungstedtin Knutas-sarjan. Olen päässyt vasta puoleenväliin, joten postaan myöhemmin lisää.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Merkurius ja Aurinko

Aloitin aamulla Leon Golubin Lähin tähtemme – tutkimuskohteena Aurinko
-opuksen. Siinä puhuttiin heti aluksi planeettojen Auringon ohituksista. Keskityin kuuntelemaan, olisiko lähiaikoina luvassa moista näytelmää, lähinnä Merkuriuksen osalta. Venushan vasta ohitti Auringon meiltä nähtynä. Viimeisin luettu päivänmäärä oli toukokuun 9. 2016. Sehän on tänään!  Olin autuaan tietämätön koko jutusta. Olen varmaan alkuvuodesta lukenut aiheesta, mutta unohtanut. Piti heti tarkistaa, että olihan se nyt tosiaan tänään. Astronomian opiskelu kannattaa.

Koska asumme kaukana kaikesta, rakensin itse pikakyhätyn Aurinkotorion. Välineistömme ei ole edes alueellisella harrastelijatasolla, eivätkä kuvat ole häävejä, mutta oli hienoa nähdä Aurinko, Merkurius ja auringonpilkkuja ihan itse ja itse askarrelluilla vehkeillä.









Tämä kuva kertookin sitten kaiken; pilvet peittivät näkymän–tälläkin kertaa. 

Markus Kajo: Me hiljaisuuden, numeroiden, hämärän, valon ja appelsiininmakuisten ja muiden yksinäisten ajatusten lapset

Markus Kajon hieno artikkeli meistä, teistä ja heistä erilaisista. Yleisön pyynnöstä Kajo teki siitä ääniversion Areenaan, sopii kuunneltavaksi päivän touhujen kyytipoikana. Suosittelen kaikille erilaisille vertaistueksi ja samanlaisille, jotta ymmärtäisitte.

http://areena.yle.fi/1-2822230

Tunnistin itseni monesta kohdasta. Mutta kuten joskus vuosi sitten kirjoitin: epistä, että minulla on kaikki kummalliset ja huonot ominaisuudet, mutta ei yhtään savant-supervoimaa. Vaikka rakastan numeroita ja yhtälöitä, olen toivottoman kömpelö laskemaan päässä, kielien oppimisessa olen ihan omaa luokkaani –luokattoman huono, jne. Paitsi, jos artikkelissa mainittu hajuaisti lasketaan sellaiseksi.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Rakas Cloe

Koiran omistajan rukouskirjaa lukiessa en suostunut tykkäämään surullisista runoista. En tee sitä jatkossakaan. Mutta ehkä sieltä löytyy joku lohduttava miete.

Heräsin aamulla vapaapäiväksi aikaisin. Laitoin tulen pesään, että saatiin lämmintä vettä.  Herätin poikasen ja koiran. Kävin koiran kanssa suihkussa ja poikanen kuivasi pienen söpöläisen. Sen jälkeen veimme pienen eläinlääkärin operoitavaksi. Kulta oli onnellinen, kun sai pitkästä aikaa olla matkakopissaan.

Kotona touhusimme leipomusten ja pihahommien kimpussa. Puhelu eläinlääkäristä suisti elämän hetkeksi raiteiltaan. Kulta ei herännyt nukutuksesta.

En olisi koskaan uskonut ikävöiväni koiraamme näin kamalasti. Tietysti tiesin ikävöiväni, mutta tätä ikävän määrää en etukäteen tajunnut. Tunnen hetkittäin huonoa omaatuntoa siitä, mutta rakas on perheenjäsen ja kun olemme täällä kaukana tavallaan aika yksin oli hauvan merkitys meille valtava. Taidan itse kantaa monenkertaista tuskaa, koska murehdin lastenkin ikävää. Tuntuu myös, että petin Cloen ja jätin hänet yksin. Mutta eihän me tätä valittu ja kulta elää aina muistoissamme.

Vaikka uuden koiran hankkiminen heti tuntuu toisaalta väärältä, sen suunnittelu tuntuu silti helpottavan meidän kaikkien oloa. Kun näen Cloen tavaroita ja saan ajatella, että seuraava saa ne periä olo ei ole yhtä epätoivoinen kuin ajatellessa, että nuita ei koskaan enää tarvita.

torstai 5. toukokuuta 2016

Mauri Kunnas: Aikamoinen ajantieto


Mauri Kunnas: Aikamoinen Ajantiedosta
Kustantaja: Otava
Kirja saatu kustantajalta. Suurkiitokset!


Joka päivä kannattaa juhlia. Jos ei itse keksi aihetta, Ajantiedosta löytyy aina hyvä syy, esimerkiksi käsienpesupäivä. Oman syntymäpäiväni sijasta taidan jatkossa viettää Darwinin päivää.

Olen vasta oppinut kirjan ja ruusun päivä on Pyhän Yrjön päivä. Entisenä partiolaisena, mutta hyvin ei-pyhimys kulttuurissa kasvaneena, se on ainut jo lapsuudesta tuttu pyhimys. En vain ole koskaan ennen ymmärtänyt mitä tekemistä Yrjölä on kirjojen ja ruusujen kanssa. Nyt tiedän senkin. Myös sen, mistä vappumarssit ovat saaneet alkunsa ja kuka keksi äitienpäivän.

Päätettiin lasten kanssa lukea tätä pikkuhiljaa, ajankulun mukaan. Lapset kyllä tahtoivat jo, että olisi luettu koko alkuvuosi samantien. Ainakin vielä olen pysynyt päätöksessä ja olemme ehtineet tutustua vasta huhti- ja toukokuiden nimien merkityksiin.

Lisäksi kirjassa kurkistetaan ajanlaskun historiaan.

Tämän vuoden kirjakärki on pitkä ja terävä, mutta tämä nousee kyllä kyllä ihan sinne ohuimpaan kärjen osaan, jos ei jopa ihan ylemmäksi.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Chris Turney: Luut, kivet ja tähdet, iänmäärityksen historiaa

Suomentanut Arja Hokkanen.

Kaikkea sitä tuleekin kuunneltua. Kirjassa käsiteltiin mielenkiintoisesti esihistoriallisten löytöjen ja tapahtumien ajoitustapoja. Siitepölyanalyysi, radiohiiliajoitus, puiden vuosirenkaat ja tähtitaivaaseen perustuvat ajoitustavat ovat toki entuudestaan tuttuja. Kirjassa niiden käyttöön käytännössä, rajoituksiin, tarkkuuteen ja erilaisiin sovellustapoihin tutustutaan vähän syvällisemmin.
Lisäksi käydään läpi muutamia historian suuria myyttejä ja löytöjä ja arvioidaan niiden totuusarvoa erilaisten ajoitustekniikoiden ja tutkimusten valossa.
Kirjailijalla tuntuu olevan ennakkoasenne, että osa, ehkä hänen maailmankatsomukseensa sopimattomista,  kohteista ei voi olla aitoja. Oikeastaan kaikkien muiden teorioiden kohdalla hän keskittyi todistelemaan epäaitoutta, mutta omien löytöjensä osalta hehkutti aitoutta.

En ehkä itsekään usko vaikkapa Torinon käärinliinaan tai kuningas Arthuriin, mutta en tykkää esitystavasta, jossa otetaan huomioon vain omaa näkemystä tukevat tutkimukset ja niiden osat.
Esimerkiksi Arturista kertovat lähteet eivät voi olla totta syystä tai toisesta. Yhtäkkiä yksi aikalaisteksti olikin paikkansa pitävä ja siinä ei mainittu ketään Arthur nimistä. Ehkä juuri se teksti on muita paikkansa pitävämpi, mutta jollain sitä olisi saanut perustella.

Kirjan alussa kerrottiin kalenterimme synnystä. Siinä vaiheessa en ollut vielä törmännyt kirjan puitteisiin, joten nielin kaiken pureskelematta. Aihe oli sen verran mielenkiintoinen, että taidan tutustua Heikki Ojan kalenterikirjaan, kunhan muilta kirjakiireiltäni ehdin.



sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Tommi Aitio: Uuno Turhapuro – Elämä

Olin ensin sivuuttaa tämän teoksen, mutta onneksi olin sattunut varaamaan sen Celia -kirjastosta. Säästelin sitä tähän viikonloppuun asti, sillä Uuno kuuluu tiiviisti omiin varhaisimpiin vappumuistoihini.

Aluksi kirja tuntui hassulta, kun siinä kerrottiin ja kerrottiin elokuvien tapahtumia. Minulla on hyvä muisti ja olen nähnyt kaikki vanhemmat uunot ainakin 2-3 kertaa, joten kaikki jutut olivat täysin tuttuja. Kirjassa taitaa olla mukana kaikkein tutuimman ja mieleen jääneimmät sanonnat ja kohtaukset. Kuten sanoin, jostain syystä se vaikutti hassulta, mutta oli silti hyvin viihdyttävää. Kuunneltuna oli tietysti vähän ongelmallista, että Uunon reploja luki joku ihan muu ääni.

Vähän ajan päästä tapahtumia ja elokuvien teemoja alettiin peilata aikansa maailmankuvaan ja oloihin. Se oli mielenkiintoista. Olen itse ollut uunojen kulta-aikaan ihan liian pieni osatakseni peilata niitä yhteiskunnallisiin oloihin. Eikä myöhemminkään ole tullut ajateltua asiaa kovin syvällisesti. Olen kyllä tulkinnut ennenkin ja miettinyt, kenen kustannuksella oikein nauretaan, köyhien vai rikkaiden.

Viisi viimeisintä elokuvaa on jäänyt minulle tuntemattomammiksi (kamala sana). Olen nähnyt ne vain kerran tai kahdesti, yhdestä olen epänormaalin varma olenko kertaakaan. Näiden osalta ei tuntunut yhtä hassulta kertailla asioita ja tapahtumia, vaikka aikalailla kaikki jutut lopulta tunnistin.

Kaikesta huolimatta yksi olennainen asia minulta on mennyt ohi kaikki nämä vuodet; yllätyin, miten monta versiota joistakin etunimistä on ollut. Itse Uunokaan ei alun perin ollut Uuno David Goljat. Appiukko-Tuuran nimi on elänyt vielä rajummin. Sörsselsönillä taas on vaihdellut sukunimi (onko sillä edes etunimeä?) Naisten etunimet ovat olleet pysyvämpää sorttia. Heidän toiset nimensä eivät tosin taida olla tiedossa. Enkä muuten tiennyt, edes kirjan kuuntelun jälkeen, että äiti-Tuuran etunimi on Reetta.

Loppupuolella kirjaan tulee mukaan Uuno-tutkimuksia. Uskomattoman paljon niitä onkin fiktiivisestä ei-korkeakulttuuria edustavasta henkilöstä - tai oikeammin ilmiöstä.

Minä olen aina ollut Uuno-fani. Olen tottunut kuulemaan, että se on jotenkin epähienoa ja typerää. Aina kuulostaa siltä, että kukaan muu ei katsoisi sellaista roskaa. Kummasti ovat silti aina olleet suosittuja filmejä ja aikoinaan elokuvateatterit pysyivät pystyssä lähes yksinomaan niiden varassa.  Ainakin kirjassa väitetään niin, ja olenpa moisen väitteen kuullut aiemminkin.

En yleensä innostu elämänkerroista, mutta tästä innostuin ja suosittelen kaikille, erityisesti Uuno-faneille ja -inhoajille.

Aina näistä kirjoista sivistyykin. Olen ilmeisesti hyvin oppimaton, mutta en ollut koskaan kuullut Kekkosen kruunajaisnimityksestä.