Valpurinyö

Ruotsissa kokkoja poltetaan vappuna, ei pääsiäisenä eikä juhannuksena. Netti kyllä aina kertoo, että pääsiäiskokko on Ruotsista Suomeen tullut tapa, mutta ainakaan täälläpäin ei kukaan tunnu kuullenkaan, että kokkoja voisi polttaa muulloinkin, kuin vappuna.

Valpurinyö on pyhäinmiestenyön lisäksi toinen yö, jolloin raja meidän ja kuolleiden maailman välillä on ohuimmillaan ja henget pääsevät helpoimmin liikkumaan meidän maailmassa. Siinä mielessä kokkojen polttamien vappuna on ihan ymmärrettävä perinne.

Näin taas yöllä painajaista. Vielä omituisempaa, kuin yleensä:

Opiskelin kukkien kasvatusta. Osa kukista kasvoi kaupungissa ja niitä piti kastella. Kasteluletkuja piti yhdistellä omituisesti pikaliittimillä. Letkuista tietysti suihkusi vettä kokoajan. Suurin osa ihmisistä oli pahiksia, oli hirveän vaikeaa tietää, ketkä olivat hyvän puolella. Niitä pahiksia vastaan piti jotenkin taistella samalla, kun niitä kukkia piti hoitaa. Ja kaikenlisäksi piti opetella kukkien nimiä ruotsiksi. Lähdin matkalle kauas pois sieltä kaupungista etsimään jotakin, mitä lie ollut. Taisin muuten liikkua lentämällä, ihan ilman lentokonetta. Huomasin jossain vuorten juurella seisovan miehen. Ajattelin, että kas, sehän on Jumala. Menenpä kysymään, jos hän voisi taas hukuttaa ihmiset vedenpaisumuksella. Raamatussa hän kyllä lupaa, ettei enää ikinä hukuta kaikkia maailman ihmisiä, mutta ehkä hän voi tehdä poikkeuksen. Jumalan kanssa neuvottelimme hieman ja hän päätti aiheuttaa puhdistavan vedenpaisumuksen. Ikävä kyllä en muista, mitä päätimme muutamien ihmisten säästämisestä.

En yleensä koskaan kerro uniani, enkä aio niistä kirjoitella useammin. Mutta minusta tämä oli jotenkin erityisen hauska, kun huomasin käydä Jumalallekin juttelemassa.