Suomentanut Sanna van Leeuwen
Kirjan ja kirjailijan esittelyssä sanotaan, että kirja on äänestetty kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi hollanninkieliseksi romaaniksi.. Kirjailija sanoo kirjoittaneensa kirjan eurooppalaisille. Kirja on toisaalta mukavan leppoisaa kerrontaa tavallisesta perhe-elämästä ja työnteosta maton tekijän ja imaamin perheiden talossa. Uskonto ja vuosisatoja vanhat perinteet ovat koko ajan läsnä talon, ja koko yhteisön, elämässä.
Ihmeitä tapahtuu lujasti uskoville, tavalla tai toisella. Toiset taas eivät löydä Koraanista oikeaa vastausta, vaikka uskovat sokeasti Koraanin johdatukseen. Syntiäkin tehdään, sitä peitellään, jäädään kiinni tai sitten ei jäädä. Eli kaikin puolin normaalia elämää.
Toisaalta kirjassa kuvaillaan vallankumouksen ja sodan aikaisia tapahtumia ja mielivaltaisia tuomioita sekä miten perheenjäsenetkin ajautuvat tappamaan toisiaan uskonnollisten ja poliittisten näkemystensä vuoksi.
Tapahtumat alkavat 1960-luvun lopulta. Kirjassa ei kerrota, mikä vuosi milloinkin on menossa, enkä osannut yhdistää mitään tapahtumia vuosilukuihin tarkistamatta netistä. Mutta jos tuntee paremmin historiaa, niin ehkä tapahtumien ajoitus on helpompaa. Vallankumous, jossa amerikkalaismielinen shaahi syöstiin vallasta tapahtui vuonna 1979 ja Irak hyökkäsi Iraniin seuraavana vuonna.
Kirjasta jää mielikuva länsimaiden vaikutuksesta Iranin politiikkaan, jos heidän olisi annettu elää rauhassa, ilman muiden yrityksiä hallita aluetta, ehkä vallankumouksilta ja sodilta olisi vältytty kokonaan. Se on tietysti vain kirjailijan oma näkemys asiasta, mutta on hyvä lukea islamilaisten itse kirjoittamia kirjoja, että näemme sen toisenkin näkökannan, emmekä usko sokeasti länsimaista propagandaa. Kaikilla kirjoittajilla on oma totuutensa näistä asioista.
Paljon tuttuja asioita ja nimiä, joita kuulin uutisissa lapsena, mutta joista en silti ole tiennyt oikeasti mitään.
En myöskään tiennyt mitään shiialaisten ja sunnalaisten eroista, enkä sitä, että Iranissa on shiiahallinto ja iranilaiset eivät ole arabeja. Otetaan jopa esille maan vanha uskonto ennen islamia ja miten se on muovannut iranilaista islamia.
Kirjailija kuvailee hienosti kaupungin tunnelman ja näkymän. Erityisesti kuvaukset basaarista ja mattokutomosta maalaavat mielikuvia täyteläisistä väreistä ja tuoksuista. Voi melkein uskoa käyneensä paikanpäällä.
Olen jostakin syystä viehättynyt Välimeren ympäristöön sijoittuvasta kirjallisuudesta. Monet niistä kuvailevat elämää ja paikkoja ja pääsee todelliselle kirjamatkalle. En ole koskaan käynyt missään Aasian maassa, enkä suuremmin edes haaveillut matkustavani sinne. Nyt ajattelen, että jos joskus matkustan paikanpäälle, ehkä rikon sen lämpimän ja mystisen mielikuvan, joka minulla on.
Suomennos on jälleen erinomainen ja kieli sujuvaa ja helposti luettavaa/kuunneltavaa. Olen aiemminkin kirjoittanut tykkääväni Sannan käännöksistä, mutta tämän kirjan kohdalla olen erityisen vaikuttunut, miten vivahteikas kirja on myös käännettynä. Monet käsitellyt asiat ovat meille suomalaisille niin vieraita, että niiden kuvailu suomeksi ei voi olla helppoa.
Harvoin luen tai kuuntelen kirjoja toiseen kertaan, mutta tämän kuuntelin. Suosittelen ehdottomasti kaikille. Sekä hienon kirjamatkan- että erilaisen näkemyksen saamiseksi Iranin lähihistoriasta.
Yksi kysymys jäi vaivaamaan: Mikä sitten on paras hollanninkielinen kirja?
Kyseinen äänestys oli vuonna 2007 ja top-10 löytyy näköjään wikipediasta:
VastaaPoistahttp://nl.wikipedia.org/wiki/Lijst_van_beste_Nederlandstalige_boeken
Näissä paras kirja -äänestyksissähän on aina mukana "aikansa lapsia" - Het huis van de moskee oli tuolloin melko uusi ja oli monelle yllätys, miten korkealle sitä arvostettiin!
Kiitos taas kehuista <3 ja kiva kuulla, että jaksoit kuunnella tämän kirjan toiseenkin kertaan. Itsekin pidän. Abdolahin kirjoitustyyli on niin pelkistettyä, että siitä on vaikea tehdä vivahteikasta, se jää käännettynä helposti liian simppeliksi.
Kiitos linkistä. Tuota voittajaa en löydä suomennettuna, ruotsinnettuna kyllä.
VastaaPoistaNiinhän se aina on äänestyksissä. Ei se voittajakaan tainnut olla monta vuotta vanha, vasta kolmas näyttäisi olevan vanhempi klassikko. En ole muuten sitä lukenut, ehkä pitäisi. Aina vaan hihittelen nimelle.
Minä ajattelin tuosta käännöksestä, että kirjassa varmasti puhutaan asioista, joille ei ehkä ole suomenkielisiä termejä ja joitakin asioita on varmasti vaikea kuvata niin, että saisimme oikean kuvan. Toisaalta ehkä juuri pelkistetty kieli toimii siinä hyvin, kun aisteja ei kyllästetä liiallisella viriketulvalla.
Toisaalta Abdolah on jo kirjoittaessaan miettinyt, miten kertoa niistä asioista hollanniksi, eli käytännössä on kääntänyt kaiken jo kertaalleen eurooppalaisille lukijoille - siksi se ei oikeastaan ollut ongelma.
VastaaPoistaHankalampaa voi olla, jos suomennetaan kirjallisuutta, joka tulee alun perin jostain "eksoottisesta" maasta.
Hyvin useinhan Aasiasta tai Afrikasta kertovat kirjat tulevat esim. Amerikasta ja ovat maahanmuuttajien kirjoittamia. Meillä Suomessakin alkaa nyt pikkuhiljaa tulla enemmän "maahanmuuttajakirjallisuutta".
Olen lukenut yhden suomalaisen maahanmuuttajan kirjoittaman kirjan. Ei kyllä jäänyt edes mieleen, mikä sen nimi oli, joku aurinko ja jotakin. Ihailtavaa, että jotkut oppivat uuden kielen niin hyvin, että voivat sillä kirjoittaa kirjoja. Minä en ikinä kykenisi kirjoittamaan kirjaa ruotsiksi. Yhden novellin olen kirjoittanut, mutta lapsi korjaili siitäkin muutaman kielivirheen
VastaaPoista