Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

Loppuihan se viimeinkin! Kirja oli hyvä ja mielenkiintoinen, mutta silti turhan pitkä. Lopussa tarkkaavaisuus katosi monta kertaa ja odottelin jo kirjan loppumista. Kirjassa ei ollut pitkiä ja puuduttavia maiseman kuvauksia eikä muutakaan, eli en tiedä, mistä sitä olisi voinut tiivistää. Jotkut lauseet ja sanonnat tuntuivat toistuvan turhan usein, jotenkin niistä tuli kuva, että tässä junnataan samassa jutussa jatkuvasti. Kannatti silti kuunnella.


Kaikki muut ovat tietysti jo lukeneet tämän vuosia sitten, eli en sen kummemmin viitsi kertoa kirjan tapahtumista. Ja jos joku ei ole lukenut ja kiinnostaa, niin lukemallahan se selviää. Kerron vähän omista ajatuksistani, jotka ehkä nekin ovat kaikille muille jo vanhastaan tuttuja ja tunnetuissa analyyseissä kaluttuja. En ole koskaan lukenut edes mitään analyysejä tästä kirjasta. Ja koska koulussa aikoinaan koko luokallamme luetutettiin Punainen viiva tämän asemasta, en ole kuullut edes yhtään esitelmää. Eipä sillä, että muistaisin jotakin lukioaikaisia esitelmiä, paitsi tietysti itse pitämäni.


Kirjassa on lauseita ja sanontoja, jotka tuovat väkisin mieleen Raamatun. Ei se ole mikään ihme, sijoittuuhan kirja samaan aikakauteen ja vähän samalle maailman kulmalle, kuin osa Raamatusta.
Silti en voi välttää ajattelemasta, että tarinoilla haetaan suurempaakin yhteyttä. Sinuhen löydetään virrasta kuin Mooses ja tavallaan hänen roolinsa on muutenkin vähän moosesmainen. Yhteyden heidän välillään taitavat silti loppu siihen, eikä Sinuhe johdata mitään kansaa minnekään, tosin julistaa monoteististä jumalaa Atonia. Aton-uskonton taas on mielestäni kuvattu jonkinlaiseksi kristinuskon esikuvaksi. Atonilla ja häneen uskovilla on samoja oppeja ja ajatuksia Jeesuksen opetusten kanssa. Esimerkiksi: Kaikki kansat veljiä ja samanarvoisia keskenään. Vain yksi jumala, eikä suvaita muiden jumalien palvontaa. Orjat ja vapaat samanarvoisia.


Waltarin tarina muistuttaa Freudin Mooses ja monoteismissä esitettyjä ajatuksia; Atonin palvonnan ja monoteismin omaksunut Mooses egyptiläinen ottaa johtaakseen yhden seemiläisen heimon, myöhemmin juutalaiset. Tämä teoria ei ole kovin pitävä, mutta yksi legenda legendojen joukossa.
Freudin teoriat eivät ole muutenkaan tunnettuja paikkansapitävyydestään. Silti on mahdollista, että Atonin palvonta oli aikoinaan malli kaikille muilla monoteistisille uskonnoilla. Muistelen, että juutalaisuus muuttui monoteistiseksi joskus Egyptin vankeuden jälkeen. Tietysti myös koko vankeus ja erämaavaellus saattavat olla vain legendoja, eikä Mooseksen olemassaolokaan ole erityisen varmaa.
Waltari varmaan tunsi Freudin teoksen. En ole kuitenkaan kaivellut Sinuhen taustaa mistään.


Aloitin jo kuuntelemaan edellä mainitun Freudin kirjan. Se koostuu kolmesta Mooseksen egyptiläisyyttä käsittelevästä artikkelista. Vaikka olenkin vähän kyllästynyt egyptiläisyysteemaan. Tulin kuitenkin uteliaaksi, enkä sitä paitsi halua aloittaa nyt dekkarin kuuntelua, koska yritän lukemalla lukea yhtä dekkaria. Pelkään, että sekoittaisin ne toisiinsa.