Kaj Korkea-aho: Se till mig som liten är (2009)

(Suom. Katso minuun pienehen)

Kirjailija on tunnettu paremmin kirjoistaan Gräset är mörkare på andra sidan (2011) (Tummempaa tuolla puolen) ja syksyn uutuudesta Onda boken (Paha kirja) sekä huumoriryhmä Pleppo Toyn radio ohjelmasta. 

Onda boken ei ole vielä ilmestynyt äänikirjana, ja sitä odotellessa löysin kuunneltavaksi tämän. En ollut aiemmin huomannut koko kirjan olemassaoloa.

Kasper on valmistunut sähköasentajaksi ja saanut töitä trukkikuskina makkaratehtaassa. Hän seurustelee vielä lukiota käyvän Linan kanssa. Lina ja hänen äitinsä kuuluvat tiukkaan uskonnolliseen herätysliikkeeseen. Linan äiti, Ann-Marie, ei hyväksy tyttärensä suhdetta ei-kristittyyn poikaan. Tosiasia onkin, että Kasperin ja Linan odotukset eivät kohtaa.

Ann-Mariella on psyykkisiä ongelmia, jotka sekoittuvat uskonnollisuuteen. Hoidon saamista vaikeuttaa seurakunnan pastorin suhtautuminen Ann-Marien ongelmiin uskonnollisena herkkyytenä, jota lääkitys häiritsee. Linan isä Jan-Erik ei ole yhtä uskonnollinen, kuin perheensä naiset ja hänelle Kasparista tulee tärkeä keskustelukumppani, joku jonka kanssa jakaa ajatukset, huolet ja jopa vastuu tyttärensä hyvinvoinnista. Isä pelkää Linan ajautuvan samaan jamaan kuin vaimonsa. Kirjassa nostetaan esille kysymys, onko hulluus geeneissä vai johtuuko se täysin uskonnosta. Vastausta lukija saa jäädä pohtimaan.

Kasparia vaivaavat menneisyydestä nousevat painajaiset ja kaikkialle näkevä punainen silmä - tv-masto. Sama tv-masto, joka häiritsee seudun uskovaisia. Jäin miettimään, pelkääkö Kasper kaikkialle näkevää punaista silmää pitäen sitä alitajuisesti Jumalan tai pirun silmänä. Ehkä hän päällisen epäkristillisyytensä alla pelkää olevan olemassa jonkun, joka näkee kaikki hänen ajatuksensa ja tuomitsee hänet. Vai onko valo pelottava ihan vain valona. Voin kuvitella, että kammottava pimeässä loistava valo on antanut idean koko kirjalle. 

Vaikka osa kirjan ajatuksista jää hieman irrallisiksi, ei se tärvellyt kuunteluelämystä. Seurasin mielenkiinnolla, miten kahden täysin erilaisissa maailmoissa elävän nuoren suhde onnistuu. Voiko se onnistua ja kumpi on valmiimpi joustamaan periaatteistaan. 

Yksi mieleen jäänyt ajatus on kielenkäyttö; ihmiset puhuvat murretta, mutta kirkossa rukoillessaan he puhuvat kirjakieltä. Ymmärtääkö Jumala vain kirjakieltä vai onko kyse ihmisten yrityksestä olla jotakin parempaa kuin ovat? Onneksi kirjassa käytetty kieli ei ollut murretta, en ymmärrä juuri lainkaan Pohjanmaan ruotsalaismurteita.