Pertti Jarla: Jäätävä Spede
74 sivua
Kustantaja: LIKE
Kirja saatu kustantajalta. Suurkiitokset!
Fingerpori-fanina ilahduin suunnattomasti Jarlan omaelämänkerrallisen sarjakuvan kolahdettua postilaatikosta. Samalla olin hieman huolissani, mahtaako tämä iskeä minuun yhtä kovasti, kun on varsin eri tyylinen. Mutta ei huolta, tykästyin valtavasti. Kirjassa ei ole suurta ja syvällistä sanomaa, se ei pyri olemaan rehellinen kuvaus Jarlan elämästä eikä muutenkaan aina totuudenmukainen. Osa jutuista on silti varsin realistisen tuntuisia, Jarla kertoo jonkin tapahtuman ilman sen suurempaa pointtia. Mukana on toki tarinoita, joissa on paljon enemmän ajatusta takana ja yhteiskuntaahan tällaiset aina kuvaavat, halusi kirjailija sitä tai ei ja vaikka erityisesti ei oteta kantaa suuntaan taikka toiseen.
Kirjassa on vain yksi huono puoli: se on ihan liian lyhyt.
Helsingin Sanomien haastattelussa Jarla sanoo, että kenen tahansa elämästä saa kiinnostavan sarjakuvan. Elämänkertoihin ei ole oikeus vain niillä (Jarlan sanoin), joiden elämässä on tapahtunut "kaikkea huikeaa ja dramaattista". "Tietysit se auttaa, kun lyö puolet omiaan", Jarla jatkaa.
Tämä kirja osoittaa väittämän todeksi. Kaikkien elämässä on varmasti tapahtunut monenlaisia kertomisen arvoisia tarinoita, ja vuodet, jolloin ei tapahdu talonmaalaamista jännittävämpää, voi jättää kirjasta pois.
Tämän sarjakukirjan piirtämisessa Jarla on käyttänyt mustaa ja punaista. Tulos on hieno. Esteettisesti tykkäsin eritysiesti niistä sarjoista, joissa on punaista.
Jos antaisin kirjoille tähtiä, lampaita, kissoja, hatuja, haarukoita tai muita luokittelevia kuvioita, tämä saisi ainakin neljä. Ehkä neljä ja puoli tai viisi miinus. (Maksimi olisi viisi). Viittä en uskaltaisi antaa, onko niin vaikeaa väittää jonkin teoksen olevan täydellinen.
Tästä eteenpäin en ole vain Fingerpori-fani, olen myös Jarla-fani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.