Raamatussa sanotaan :" Sallikaa lasten tulla minun tyköni" ja luvataan: " lastenkaltaisten on taivasten valtakunta ".
Lauri Thuren kirjoittaa Raamatun käyttöohjeessa (vapaasti lainaten), että yleensä ajattelemme lapset kilteiksi, söpöiksi ja viattomiksi pikku enkeleiksi tässä yhteydessä. Todellisuudessa lapset ovat iloisia, kiukkuisia, villejä, äänekkäitä ja toisinaan hyvin vaativia. Seuraan sanottuna ne junkuttaa, kitisee ja kiukuttelee, ainakin, kun haluavat jotakin.
Ajatuksena oli, että meidän pitäisi ehkä ajatella uusiksi, mitä tällä lastenkaltaisuudella tarkoitetaan.
Minä kuitenkin luen kirjaa kuin kirjaa yrittäen ymmärtää sitä kirjoitusajankohdan yhteiskunnasta nähden. En väitä, että minulla olisi älyttömästi tietoa lasten käyttäytymisestä vuoden 30 tienoilta. Silti epäilen hieman, että lapset saatettiin silloin pitää kurissa ja " Herran nuhteessa". Tietysti on mahdollista, että tulkitsen tässä(kin) Raamatun aikaa paljon läheisemmän menneisyyden yhteiskuntalasin läpi. Se näyttää olevan normaali ongelma aika monessa tekstin tulkinnassa.
Jossain toisessa yhteydessä kyllä luvataan, että kun pyytää junkuttamalla päivin ja öin, voi lopulta saada, mitä kinuaa.
Voi tosin olla, että tuolla kohdalla ei viitata ollenkaan siihen, miten kuuluu rukoilla ja pyytää. Eikä sitä, ovatko lapset kilttejä ja rauhallisia vai pieniä apinanpoikasia. Ehkä se viittaa lasten ennakkoluulottomuuteen ja avoimuuteen tai vaikkapa luontaiseen uteliaisuuteen.
Kaiken kaikkiaan Thurenin neuvo unohtaa kaikki, mitä olemme oppineet Raamatusta, kaikki ennakkokäsitteet, ja ymmärtää puhtaalta pöydältä on hyvä neuvo.
Tämä oli hauska pohdinta. :) Nauroin ääneen.
VastaaPoistaKiitos kommentista. :) Kiva, että ilahduttaa muitakin kuin itseäni.
PoistaAamupohdinnoista ja -hauskasta suurkiitos; Sinä se osaat:) Piirroksistasi ilmenee oivan yksiselitteisesti meidän aikuisten/Raamatun/Thurenin suhtautuminen/käsitykset; lapsissa sinänsähän on - kuten kaikissa ihmisissä - molemmat puolet luonnostaan... Lasten avoimuus, uteliaisuus ja ennakkoluulottomuus ovat riemastuttavia ja arvokkaita piirteitä, kunpa me vain osaisimme ja onnistuisimme säilyttämään ne pitkälle elämän varrella. Puhdas pöytä & avoin mieli on hyvä lähtökohta!
VastaaPoistaKiitos kommentista. :)
PoistaKiva, että nämä ilahduttavat ainakin jotakin.
Oikeastaanhan nuo ajatukset kiertävät ja törmäävät lopulta toisiinsa: juuri lapsilla on avoin mieli.
Luin eilen illalla artikkelin, että esikoululaisille pitäisi opettaa partikkelifysiikkaa. Se sopii yhteen tämän pohdintaan kanssa. Lapsilla ei ole liikaa ennakko-oletuksia eikä valmis maailmankuva estä ymmärtämästä partikkelien käsittämätöntä maailmaa. Enää nyt viittaa kieliopilliseen termiin.
Kyllä vaan pienieleinen ja naseva huumorisi puree täysillä:) Ja kyllä vaan: ihailtavaa on se, että lapsilla noin yleensä ottaen on valtava tiedonhalu ja -nälkä, luja luottamus itseensä ja oppimiskyykynsä eikä painolastina repussa ennakkoasenteita. Mikä, miten ja miksi kysymysvirta on niin vuolas,että joskus saa itse pistellä tosissaan ja kaivaa faktaa ennen vastaamista lisäksi johtopäätösten teko raikasta ja oppiminen sujuu vaivatta. Mistä nämä tönkkösuolatut, pystyynkuolleet totemipaalutyypit, jotka itseään aikuisiksi kutsuvat, oikein putkahtelevat? Ihme juttu:)
VastaaPoistaMinusta tuntuu, ja vetoan tässä myös selvitylsiin nykyisin elävistä alkeellisissa oloissa elävistä heimoista
VastaaPoista, ettei lapset vuonna 30 olleet sen kummallisempia luin tänäänkään.
En mtöskään usko että kaikkialla lapsista ois koulittu pökkelörobotteja
Se voi hyvinki olla niin. Olen myös oikeasti pohjimmiltani onnellinen, että tänään lapset saa olla enempi alemman kuvan kaltaisia. Mutta joskus tuntuu, että menee liian pitkälle. Ei ihan mitä vaan saa tehä ja omien käytös ajaa joskus hulluksi.
PoistaMutta, oikeesti mun lapset oli pienenä aina kaikkein parhaiten käyttäytyvät ihmisten ilmoilla, paitsi kaupasa. Tuo kuva vois ehkä koskea omia vanhempiani 0:)