Lastenkaltaisten

Tämä analyysi on enemmänkin kirjallisuusjuttu kuin teologinen.

Raamatussa sanotaan :" Sallikaa lasten tulla minun tyköni" ja luvataan: " lastenkaltaisten on taivasten valtakunta ".

Lauri Thuren kirjoittaa Raamatun käyttöohjeessa (vapaasti lainaten), että yleensä ajattelemme lapset kilteiksi, söpöiksi ja viattomiksi pikku enkeleiksi tässä yhteydessä. Todellisuudessa lapset ovat iloisia, kiukkuisia, villejä, äänekkäitä ja toisinaan hyvin vaativia. Seuraan sanottuna ne junkuttaa, kitisee ja kiukuttelee, ainakin, kun haluavat jotakin.
Ajatuksena oli, että meidän pitäisi ehkä ajatella uusiksi, mitä tällä lastenkaltaisuudella tarkoitetaan.
Minä kuitenkin luen kirjaa kuin kirjaa yrittäen ymmärtää sitä kirjoitusajankohdan yhteiskunnasta nähden. En väitä, että minulla olisi älyttömästi tietoa lasten käyttäytymisestä vuoden 30 tienoilta. Silti epäilen hieman, että lapset saatettiin silloin pitää kurissa ja " Herran nuhteessa". Tietysti on mahdollista, että tulkitsen tässä(kin) Raamatun aikaa paljon läheisemmän menneisyyden yhteiskuntalasin läpi. Se näyttää olevan normaali ongelma aika monessa tekstin tulkinnassa.

Jossain toisessa yhteydessä kyllä luvataan, että kun pyytää junkuttamalla päivin ja öin, voi lopulta saada, mitä kinuaa.

Voi tosin olla, että tuolla kohdalla ei viitata ollenkaan siihen, miten kuuluu rukoilla ja pyytää. Eikä sitä, ovatko lapset kilttejä ja rauhallisia vai pieniä apinanpoikasia. Ehkä se viittaa lasten ennakkoluulottomuuteen ja avoimuuteen tai vaikkapa luontaiseen uteliaisuuteen.

Kaiken kaikkiaan Thurenin neuvo unohtaa kaikki, mitä olemme oppineet Raamatusta, kaikki ennakkokäsitteet, ja ymmärtää puhtaalta pöydältä on hyvä neuvo.

Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä ja Maija Maitoparta

Osallistun Katvealueen kissamaiseen haasteeseen.  Suurena Pekka Töpöhäntä -fanina kuuntelin vaihteeksi, miten Pekka ja Maija tapasivat. Minulla on erityinen suhde kertomuksen molempiin Maijoihin, tein kerran kaksoisroolin Maijoina. Ikävä kyllä Vanha-Maija ei esiintynyt tässä tarinassa.

Göstan sanotaan kuvanneen kisoissa Uppsalan kermaa, oppineet, tuttaviaan. Heistä kukaan ei kuulu tuttavapiiriini, ei edes fb-kaverina, joten en osaa kommentoida asiaa.  Kiinnitin kuitenkin huomiota Pekkaan nyt eri tavalla kuin aikoinaan. On se kyllä välillä aika ärsyttävä ja pöyhkeä. Kyllä se tekstissä mainitaankin. Varmaan sen silloin lapsenakin huomasin, mutta eihän voi tunnustaa, että päähenkilö ja sympaattinen jatkuvan kiusaamisen uhriksi joutuva, ihana Pekka ei olekaan täydellinen. Huomasin nytkin selitteleväni itselleni, että ei se ollut pöyhkeyttä vaan ihan normaalia – Mitä? Eipä sillä, en pidä pientä tyytyväisyyttä pahana, kun kerrankin menee hyvin. Normaaliahan se pöyhkeyskin on. Mutta pakko oli tunnustaa: Pekka on välillä rasittava.
Henkilöstä tekee mielenkiintoisemman, mikähän on suomalainen termi, täyteläisemmän, kun se ei ole yksiselitteisesti vain hyvä ja täydellinen. Koko tarina saa aivan toisen ulottuvuuden. Ehkä Töpöhäntien suosio joutuukin juuri siitä. Monnilla ei taida olla hyviä piirteitä missään kirjassa.

Kirja oli hauskempi kuin muistin, nauroin muutaman kerran ääneen. Yksi syy, miksi se ei sopinut työpaikkakuunneltavaksi. Kuuntelin pätkän Töpöhäntä-vastaisten lasteni kanssa ja hekin tunnustivat kirjan ihan hauskaksi.

Vuosi sitten pääsin viimein moikkaamaan Maijaa ja Pekkaa. Samalla reissulla kävin kuuntelemassa tuomiokirkon kelloja. Ei ihmekään, että Vanha-Maija tuli tornissa kuuroksi.

Minäkö kissamummo

Henkivartija

Innostuin Hiljan elämän seuraamisesta sen verran, että lainasin saman tien seuraavatkin kirjat. Tykkään edelleen. Vaikka kakkososa loppuikin cliffhangeriin, juuri kun olin kehunut Lehtolaista, ettei hän sorru käyttämään niitä. Ilmeisesti kuitenkin olen yksin mielipiteeni kanssa niistä. Ei se nyt kuitenkaan karkottanut minua kirjasarjan kimpusta.

Kirjoissa on selvästi teemana luonnonsuojelu, -arvostus ja ekologisuus. Lisäksi mukana on pohdintoja ainakin uskonnosta ja anteeksiantamisesta, seksistä ja ruuasta. Kaikki niistä taitaa olla mukana sen verran ohimennen, että niihin ei juuri kiinnitä huomiota, jos ne eivät millään tavalla kosketa itse kuuntelijaa. Ainakin kuvittelisin niin. Kirjat ovat kuitenkin oikein sopivaa kevyttä viihdettä kuunnella samalla, kun touhuilee keittiössä ja koiran kanssa.

Viikonlopun aluksi tein Nerille uuden lelun vanhoista paidoista leikellystä matonkuteesta. Siitä tuli heti suosikkilelu, ainakin toistaiseksi. Esikoinen väittää, että se johtuu hajusta.

Leena Lehtolainen: Henkivartija (2009)

Maria Kallioista parhaiten tunnettu Leena Lehtolainen on kirjoittanut myös muita romaaneja ja novellikokoelmia. Olen lukenut pari niistä ja jättänyt kesken yhden. Vaikka kuin kovasti tykkään Kallio-kirjoista, en ole syttynyt Mariattomille oikeastaan tippaakaan. Sen takia olen epäröinyt Hilja Ilveskeroon tutustumista. Kavereiden arvosteluista rohkaistuneena päätin kerran, että ainakin kokeilen. Nyt kun kirjakaupoissa mainostellaan neljättä osaa, päätin testata Henkivartijaa.

Henkivartijana työskentelevän Hiljan työ menee sen verran poskelleen, että hänen työnantajansa tapetaan. Tarkemmin sanottuna entinen, mutta sen verran pian työsuhteen loputtua, että se herättää enemmän epäilyksiä kuin vapauttaisi vastuusta.
Hilja ajautuu tutkimaan tapausta päästäkseen eroon häneen kohdistuvista epäilyksistä.
Hiljan menneisyydessä on monenlaisia salaisuuksia jotka paljastuvat jo tämän kirjan aikana. Tykkään siitä. Jokainen kirja tuokoon uudet salaisuudet ja arvoitukset, jos kirja on riittävän hyvä, kyllä se seuraava osa luetaan ilman auki jätettyjä arvoituksia. Silti tykkään sarjoista ja jatkuvuudesta, kyllä näille ratkenneillekin jutuille voi rakentaa jatkoa.
Tietysti Hilja rakastuu yhteen epäiltyyn James Bond ja Robert Langdonin jälkiä seuraillen. Ei sitä kait voi välttää.
Hilja vaikuttaa olevan poikatyttö, tai ei nyt enää ihan tyttö. Hänen luomansa sivupersoona Reiska vaikuttaa olevan muutakin kuin työn kannalta näppärä alter ego.
Jossain vaiheessa törmätään ihmettelemään erikoisia seksuaalisia haluja ja fetissejä. Lehtolainen on käsitellyt niitä sivujuonteena ainakin kahdessa muussa teoksessa. Ovatkohan ne hänen omia mausteitaan kirjallisuuteen vai kustantajan vaatimuksesta lisättyä rajumpaa ainesta.

Innostuin bloggaamaan tästä kirjasta yhden Hiljan esittämän ajatuksen vuoksi. Hän sanoo, että hänen persoonallisuutensa tuntuu muuttuvan, kun hän käyttää eri kieltä. Olen nimittäin jo vuosia väittänyt itse samaa. En huomaa samaa muutosta monikielisissä lapsissani. Voi olla, että heidän käyttämänsä kielet ovat erilaisuudestaan huolimatta mentaliteetiltaan samanlaisia. Pitänee joskus seurata heitä tarkemmin.

Lainasin jo seuraavan osan.

Allakka

Tällä jutulla oli joku hieno nimikin, mutta en nyt muista sitä. Blogeista sain kuitenkin idean tehdä persoonallisen kalenterin. Sain päähäni tehdä sähköisen ja paperiversion yhdistelmän:

Liebster award -haaste

Kiitos haasteesta Ulla!

Tämä haaste on jo ainakin toisella kierroksella, mutta koska kysymykset vaihtelee, voi ihan hyvin vastata uusiksi.

Haasteen säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.

2. Laita palkinto (ylläoleva kuva) esille blogiisi.

3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.

4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.

5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.

6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.

7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse

Kysymykseni palkinnon saajille:

Omat kysymykset.

1. Minkä kirjan kansi kiehtoo sinua? Ainakin moni Viiru ja Pesonen. 

2. Minkä trilogian haluaisit lukea tai olet lukenut?

Suosikkini on Linnunradan käsikirja liftareille ja toinen hyvä Salla Simukan Lumikki-trilogia. 

3. Elämäsi elokuva?

Pekka Töpöhäntä 

4. Mainitse joitakin suosikkikirjailijoitasi.

Douglas Adams, Antonio Hill, Salla Simukka, Jan Guillou, Åsa Larsson, Leena Lehtolainen,  Enid Blyton, Jukka Parkkinen, Jaakko Heinimäki

5. Mikä tietokirjan alue kiinnostaa sinua eniten?

Tämä on vaikea, mutta ehkä uskontotiede kattaa suurimman osan.

6. Mainitse kirja lapsuudestasi?
 Piilomaan pikku aasi.

7. Minkälaisia elokuvia katsot?
Piirrettyjä.

8. Mikä on suosikkisi YA:ssa (nuorten kirjat)?
 Suvi Kinos

9. Mikä syksyn kirjoista kiinnostaa sinua erityisesti? 
Olen tutustunut huonosti. Odotan Michael Mortimerin uutta, Dolores Redondolta on myös uusi käännettynä ja neljättä Kepler 62:ta.

10. Minkälainen on  hyvä dekkari? 

Hyvä. Vähän tarkemmin sanottuna en tykkää sellaisista, joissa yksinäinen etsivä pohdiskelee yksikseen. Ainakaan, jos kerrotaan, että nyt hän ajattelee niin ja niin.

Tykkään, että on paljon sakkia ja vielä enempi yksityiselämää. 

11. Maistuuko sinulle kauhu tai vampyyrit?

Toisinaan. Joskus olin vampyyri-friikki. Nykyisin en niinkään.

Koska tämä haaste on jo kiertänyt varmaan kaikki blogit muutan sääntöjä ja haastan lukijat, erityisesti blogittomat vastailemaan kommenteissa. 
Vähennä myös kysymysten määrää, että on helpompaa vastailla.

1. Luetko erilaisia kirjoja eri vuodenaikoina?

2. Miten paljon blogien kirjavinkit vaikuttavat kirjavalintoihisi? 

3. Montako kertaa olet lukenut suosikki kirjasi?

4. Ovatko keittokirjat sinulle käyttö- vai katselukirjallisuutta?