Harjukaupungin salakäytävien herättämiä ajatuksia

 Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät (2010)
 Kustantaja: Atena

Päivää ennen kirjan aloittamista keskusteltiin kotona Viisikoista, kirjoittelin tarinaa kadonneesta kissasta ja mietin Helsingin kirjamessuja. Kirjan päähenkilöpariskunnalla sattuu olemaan samat nimet kuin yhden minun, kaiken lisäksi luoliin sijoittuvan, tarinan päähenkilöparilla. Yhdellä kirjan sivupäähenkilöistä on sama etunimi (ja samat nimikirjaimet) kuin minulla ja aivokasvain. Kirkkovaltuutettukin olen ollut yhden kauden.

Kirjassa kyllä katoaa luoliin koira ja niitä kirjamessujakaan en suunnittele, harkitsen vain niillä käymistä. Ne olivat mielessäni lähinnä tämän arvonnan vuoksi. (Jos kiirehditte, ehditte vielä osallistua.)

Kirjan päähenkilö hukkaa jatkuvasti sateenvarjoja, minä olen kova hukkaamaan tavaroita, harvemmin sateenvarjoja, koska en usein käytä sellaisia. Täytyy muistaa, että kirjassa kerrottiin kadonneilla tavaroilla olevan oma suojeluspyhimys: Antonius. Täytyy myös joskus ottaa selvää, mikä tämän suojelupyhimyksen funktio oikeastaan on, voiko häneltä pyytää apua kadonneiden tavaroiden löytämisessä vai auttaako hän kenties tavaroita pysymäänkin kadoksissa (oletan, että osa tavaroista haluaa itse kadota, ehkä ne pelkäävät minua tms.)

Jyväskyläläinen kustannustoimittaja ja kirkkovaltuutettu Olli Suominen joutuu yllättäen kasvokkain lapsuuden tuttavien ja tapahtumien kanssa. Tapahtumat sijoittuvat Jyväskylään. Luulin Harjukaupunkia joksikin kaupungin osaksi, mutta ilmeisesti sillä tarkoitetaan itse Jyväskylää. Kirjassa puhutaan Jyväskylästä ihan sen omalla nimellä. Kapunkia kuvaillaan kirjassa jonkin verran, valitettavasti en tunne (tätäkään) kaupunkia niin, että osaisin sanoa, miten totuudenmukaisia kuvaukset ovat. Niistä saa kyllä kuvan kauniista kaupungista, ja sellainen mielikuva minulla sieltä onkin, sen vähän perusteella, mitä olen nähnyt ja kuullut.

Kirja pääsee ehdottomasti suosikkilistalleni. Tykkäsin tästä vielä enemmän kuin Sielut kulkevat sateessa -kirjasta, suosittelen tätä ehdottomasti kaikille. Jos Sielut kulkevat sateessa oli liian outo ja vaikeasti seurattava, niin tämä on ehdottomasti helpompi. Tämä on myös vähemmän painajaismainen, paitsi minun osaltani, aluksi kuvailemieni yhteensattumien takia. Luettuanne kirjan, huomaatte myös, että yhteensattumat ovat yksi yhteensattuma.

Ps. en ehkä kuitenkaan usko pyhimyksiin ja yhteensattuman toisto viimeisessä virkkeessä on harkittua.