Herman Lindqvist: Kun Suomi oli Ruotsi

Alkuperäisteos: Kun Suomi oli Ruotsi
Suomennos: Heikki Eskelinen
472 sivua
Kustantanut: WSOY

Lindqvist sanoo kirjan esipuheessa, että vaikka Suomi oli lähes 700 vuotta osa ruotsia, ei sen, eli Ruotsin Itämään historiaa opeteta lainkaan Ruotsin kouluissa. Minusta tuntuu,että myös Suomen kouluissa keskityttiin ainakin minun kouluaikoina lähinnä varsinaisen Ruotsin historiaan ajalta ennen Lallia. Kirjassa tosin kerrotaan, että tarina piispa Henrikistä ja Lallista ei mitä ilmeisemmin ole lainkaan totta. Siis sekin vähä, mitä vanhasta historiasta opimme, ei pidäkään paikkaansa.

Kirjassa kerrotaan kronologisesti Suomen ja Ruotsin historiaa rinnakkain. Sain ensimmäisen kerran kuvan siitä, mitä Suomessa tapahtui, kun Ruotsissa elettiin esimerkiksi Birger Jaarlin aikaa.

Kirjaa on kritisoitu siitä, että se keskittyy liikaa Ruotsin historiaan ja Suomen osuus jää varjoon. Kiinnitin huomion siihen itsekin, mutta ilman sitä olisi ollut vaikeaa yhdistää tapahtumia ajallisesti toisiinsa. Kertomukset karoliinien kurjasta sotamenestyksestä tuntui välillä, mielenkiintoisuudestaan ja sivistävyydestään huolimatta, tähän kirjaan kuulumattomalta.

Kirjassa annetaan ymmärtää, että Suomi oli koko Ruotsin vallan alla olo kauden täysin tasa-arvoinen osa Ruotsia. Kuitenkin 1400- luvulla suuri osa Suomesta oli käytännössä itsenäisen valtion asemassa, Ruotsin vallan alla lähinnä nimellisesti.

Koska tunnen historiaa huonosti, minulle voi syöttää lähes mitä vaan ja uskon sen todeksi. Kirjassa oli kuitenkin asia virhe siinä yhdessä ainoassa kohdassa, josta minulla on paikallishistorian tuntemusta ja varmaa tietoa (varmistin asian paikalliselta historianopettajalta.) Sen jälkeen kirjan uskottavuus saikin aika rajun romahduksen silmissäni. Svenska Dagbladetin kritiikissä (kirjoittanut historian professori Dick Harrison) sanotaankin, että Lindqvistin aiemmat teokset ovat olleet tunnettuja siitä, että niissä suorastaan vilisee asiavirheitä.

Positiivista on, että joistakin asioista esitetään erilainen näkemys, kuin meille koulussa opetettiin. Näkemys, joka ei ole Lindqvistin oma, vaan nykyisen historian tutkimuksen tukema, mutta silti vielä ainakin osittain tuntematon. Esimerkkeinä jo aiemmin mainittu Lalli ja Piispa Henrik, joita ei nykytietämyksen mukaan ole koskaan ollut olemassakaan sekä ruotsalaisten saapuminen Suomeen. Tänne ei tultukaan valloittajana liput liehuen ja fanfaareja soitellen, vaan ruotsalaiset muuttivat vähitellen rauhallisesti lahden yli ja asuttivat rannikon.

Kirjasta ei siis ole varsinaisesti historian oppikirjaksi, mutta siitä saa näppärästi pikakatsauksen näiden naapurusten historiaan sekä asioita aikajanalle.