perjantai 30. lokakuuta 2015

Pyhien poikien päivä

Osa perheestä ei hyväksy Halloweenin juhlimista, koska se on ulkomailta meille rantautunut pelkästään kaupallinen juhla. Minusta se ei ole ihan niin, vaan meidän omilla ikiaikaisilla perinteillä on kyseisen juhlan kanssa yhteiset juuret.  Päätimme nyt kuitenkin kutsua juhlaa ppp:ksi (katso otsikko ja sori kaikki meille kutsutut tytöt). 
Ruokalistalla on ainakin mokkaruudut, örkin sormet tai noidan sormet ja aivokakku.



Ohjeet löysin Patalintu-blogista.


12 kommenttia:

  1. Minusta on ihan hauskaa, että nykyisenkaltainen Halloween-meininki on rantautunut Suomeen. On vähän iloisempaa ja kujeellisempaa touhua kuin perinteinen kotimainen pyhäin päivä. Vaikka toki perinteilläkin on arvonsa, ei siinä mitään. Mahtavan näköiset tarjottavat. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos :)
    Meillä on huomattu, että Halloween on lapsista joulua hauskempi. Voi myös tehdä enemmän omannäköisen juhlan. Ja kuten jo mainitsin, uskon tämän tyylisen juhlinnan olevan meille kristillistä perinteisempää. Tietysti nyt on mukana kurpitsoita ja muita vieraita aineksia.
    Minusta on siltä hienoa, että meillä Pohjoismaisssa vanhoja pakanallisia tapoja on säilynyt kristilliseen sekoittuneena paljon enemmän kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.
    Karkki ja kepponen kiertelyä en varsinaisesti hyväksy, koska kaikilla on oltava oikeus viettää tätä maailmojen rajan ohentumisen juhlaa omalla tavallaan.

    VastaaPoista
  3. Halloween on hauska juhla, vaikka itse en osaa sitä juhlia. Omat lapseni ovat imeneet juhlan englanninkielisestä päiväkodista aikoinaan ja lapsille halloween on paljon tutumpi kuin moni muu juhla. Kiva katsoa lasten intoa pukeutua, ja minusta juhlassa on hyvää se että kerrankin voi juhlia ilman että se on kaamee ryyppäysjuhla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)
      Tuo onkin se idea, mitä myös hain. Halloween on saanut pysyä lasten juhlana jota vietetään lasten ehdoilla.

      Poista
  4. Halloween, Kekri ja Samhain, kaikki samaa ja vanhempaa perua kuin vasta kristillisenä aikana meille väkisellä tuotu pyhäin miesten päivä.
    Minustakin hulluttelua lisää tähän synkeään aikaan, on enemmän kuin toivottavaa.
    Harmi että ihmisten tätäkin pitää vastustaa.

    kiinnostavia tarinoita täällä

    http://www.dsh.fi/fi/tietoa-koulusta/50-uutiset/oppilasblogi/762-halloween-ennen-ja-nyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja hyvästä linkistä.
      Kyllähän se kristitty pyhäinpäiväki lopulta on samaa perua, kuin nuo muutkin. Tapa on vain elänyt eri suuntiin eri maissa.
      Meillä taitaa nykyään osa vanhoista kekri, ja samhain, perinteistä elää joululle siirrettyinä. Vaikkapa tuo ruoan ulosvienti. Tai pöydälle jättäminen.
      Minä tykkään kaikenlaisista perinteistä ja tavoista. Ainakin teoriassa. Sekoitan niitä mieleni mukaan. Onko se sana eklektikko ;)

      Poista
    2. Kiitos kommentista ja hyvästä linkistä.
      Kyllähän se kristitty pyhäinpäiväki lopulta on samaa perua, kuin nuo muutkin. Tapa on vain elänyt eri suuntiin eri maissa.
      Meillä taitaa nykyään osa vanhoista kekri, ja samhain, perinteistä elää joululle siirrettyinä. Vaikkapa tuo ruoan ulosvienti. Tai pöydälle jättäminen.
      Minä tykkään kaikenlaisista perinteistä ja tavoista. Ainakin teoriassa. Sekoitan niitä mieleni mukaan. Onko se sana eklektikko ;)

      Poista
  5. Siinä mielessä ymmärrän Halloweenin vastustamisen, että siihen liittyy nykyään todella paljon muovista krääsää ja esim. vähän liian vakavaksi vedettävää kilpailua kummitustalojen suhteen (tämä kuitenkin Yhdysvalloissa, eli Suomessa ei ihan olla vielä ryhdytty siihen, että perheenisä unohtaa velvollisuutensa ja lukittautuu melkein koko vuodeksi verstaaseensa rakentelemaan lavasteita). The American Scream -dokumentissa lisää aiheesta.

    Pidän kuitenkin itse Halloweenista juuri leikkisyyden takia, ja siksi ettei ole yhdenlaista tapaa juhlia sitä. En oikein pidä talven kylmyydestä ja pimeydestä, joten hauskaa vaihtelua siihenkin. Jouluna sitten ehtii viettää leuan rinnassa hartaissa tunnelmissa ;) Haudoilla käyminen silti hieno perinne, eikä onneksi tarvitse sitä jättää pois, vaikka Halloweenia juhlistaisikin. Isoihin naamiaisiin olisi hauska joskus päästä (siis sellaisiin, joissa ihmiset ovat oikeasti panostaneet pukuihinsa.

    PS. Ihanasti koristeltu kakku! Noita sormia on tehnyt mieli kokeilla ja keitellä seuraksi vaikka tomaattikeittoa, mutta en ainakaan toistaiseksi ole saanut aikaiseksi. Varmaan aika helppoja tehdä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja pitää vielä lisätä se, että pidän Tiina Susannan mainitsemista pakanallisista perinteistä muutenkin äärettömän paljon.

      Poista
    2. Kiitos kommentista ja kakkukehuista. Meillä meni pohjan teossa joku pieleen, mutta lopputulos oli todella herkullinen. Jauhonlaskija epäilee vähentäneensä jauhomäärää sokerimäärän sijaan.

      Haudoillaköyminen taitaa kuitenkin olla sitä pakanallisia perua. Muistaakseni viimeistään uskonpuhdistus karsi pois sellaisen pakanallisen vainajienpalvomisen. Euroopan puritaanikirkot eivät ainakaan hyväksy moista eivätkä kaikki meidänkään pienemmät kristilliset seurakunnat.
      Ironista vai muuten vain huvittavaa, että monet kristillisyyttä vastustavat paheksua tapaa kristillisenä. Ihan kuin joulukuusta.

      Poista
  6. Meilläkin juhlitaan tänään halloweenia - ihan perheen kesken tosin. Minusta halloween on tuo mukavasti puuhaa ja valoa syksyn pimeimpään aikaan. Koulussakin juhlimme sitä, mutta opiskelimme myös pyhäinpäivää, muistelimme läheisiämme ja askartelimme kynttilöitä. Ensi vuonna taidamme kotona viettää kekriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä miellä Kekrin meidän sadonkotjuujuhlaksi, jonka on sijoituttava aikaisempaan ajankohtaan. Tiedän kyllä , että saatan olla väärässä. Ilmeisesti juhlaa vietettiin vasta, kun sadon korjaamisen jälkeen pelaavat oli ehditty käsitellä tai sinnepäin. Joku varmaan tietää tämän paremmin.
      Oikea Halloween/samhain/kekri on vasta tänään ja voi olla, että juhlimme vielä tavallaan ihan oman perheen kesken.

      Poista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.