Toistaiseksi suosikkini ruotsalaista dekkaristeista on Åsa Larsson. Kuuntelin kaikki viisi Rebecka Martinsson – kirjaa putkeen noin vuosi sitten.
Kirjojen lukijoilta ei ehkä ole yhtä voimakkaita kokemuksia tiettyjen asioiden yhdistämisestä tiettyihin kirjoihin. Mutta ehkä tein tunnistatte sen musiikista. Minulle kuitenkin jotkut tekemiset tuovat mieleen kuuntelemiani kirjoja.
Olin pitkästä aikaa kellarissa sytyttämässä tulta pesään. Heitellessäni puita luukusta muistin, miten vuosi sitten lämmitin taloa ja kuuntelin Larssonia. Kirjassa Rebecka tapasi lapsuudenkotinsa naapurin, vanhan leskimiehen, joka nyt asui isoa taloa yksinään pienen koiransa kanssa. Koira tykkäsi leikkiä Rebeckan koiran kanssa. Sivingiksi kutsuttu naapuri oli juuri muuttanut talonsa kellariin asumaan, koska iso talo tuntui turhan suurelta asua, siivota ja lämmittää.
Civing muistuttaa uskomattoman paljon minun naapuriani; yksin asuvaa ikäisekseen hyväkuntoista leskimiestä. Jos en väärin muista oli Civingin koirakin naapurin koiran kaima. Naapuria tosin ei ole koulutukseltaan DI, eikä hänellä siksi ole siitä johdettua kutsumanimeä*, eikä hän sentään asu kellarikerroksessa.
Yhtenä päivänä loppukesästä naapuri, kutsun häntä nyt vaikka Ernstiksi , huuteli meidät pihaansa, että koirat saavat leikkiä ja minä voisin tunnistaa pari kukkaa. En tietenkään muistanut siihen hätään niiden ruotsalaisia nimiä.
Kuopus sattui olemaan mukana ja alkoi kysellä pihassa olevasta toisesta talosta. Mitä siellä on ja ken talo se on.
*Civ.ing eli civilingenjör vastaa suunnilleen diplominsinööriä. Civing oli saanut kutsumanimensä siitä, että poikansa koulutuksesta ylpeä äiti kutsui häntä niin. Lopulta jopa hän itse käytti sitä nimeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.