tiistai 20. lokakuuta 2015

Lapsuuden suosikkeja

Muistan lapsuudestani kaksi lempikirjaani.
Leena Helkan Timantti-Kati ja Patsy Scarryn Murre ja minä. En muista kummastakaan juuri muuta, kuin kansikuvan ja hämärästi, että Timantti-Katissa kerrotaan tytöstä ja Murre ja minässä lapsen ja koiran ystävyydestä. Timantti-Katissa on lause, jossa isä sanoo hänelle, että Katilla on nauravat silmät, ne näyttävät nauravilta myös hänen ollessaan surullinen.


Minua harmitti aina, että minun silmäni eivät ole nauravat, halusin, että minullakin olisi erityiset silmät, kuten Katilla. Mieluummin tietysti nauravat, mutta jos ei kerran sitä, niin sitten vaikka surulliset. Tosiasiassa silmäni eivät kyllä ole kuin karsastavat ja kroonisesti tulehtuneet, se ei ehkä ole ihan sama asia.



Murre ja minä kirjasta muistan parhaiten, että kadotin sen ja ikävöin sitä vuosia. Sitten joskus sain uuden, tai ehkä joku nuoremmista sisaruksistani sai.

Myöhemmin olen ollut Mauri Kunnas -fani ja nykyään lastenkirjasuosikkejani taitavat olla Tatut ja Patut, Puloboit ja Karhukirjeet. Minulla ja poikasilla onkin muuten juuri kuuntelussa uusi Karhukirjeitä kuntolomalta. Nämä ovat myös lasteni suosikkeja suomalaisista kirjoista. Esikoinen tykkää myös Jo Salmsonin kirjoista.



4 kommenttia:

  1. Oon joskus aatellu, että vois kirijottaa kirijan murre ja minä, suhteeni synnyinseutujeni murteeseen. Sattumalta pojilla oli tännään läksynä murteita käsitetlevä juttu.

    VastaaPoista
  2. mulla oli suosikkina atte ankka ja hänen ystävänsä, tykkäsin myös mikko ja minna- kirjoista, luetaan meillä myös mauri kunnaksen kirjoja. Ja yks kirja alakouluajoilta oli Pamitytön paratiisi, sen luin lapsena ainakin 11 kertaa ja kertaalleen nyt pari vuotta sitten. Onneksi kirjaston varastossa oli lainattava kappale jäljellä. Tykkäsin kirjasta edelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tunne nuista, tai ainakaan muista, mitään. Kiva kuulla, mitä muut on lapsena lukeneet.
      Googlasin kuvan tuosta Atte Ankasta ja kuva näytti tutulta.

      Kerran kesätöissä kirjastossa olin tuhoamassa vanhoja kirjoja ja törmäsin mielenkiintoiseen la/nu kirjaan, mutta en muista sen nimeä, joku Ihme sisko tms. Olis varmaan pitänyt ujuttaa se paidan alle eikä jätesäkkiin.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista

Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.