Lapseni ovat kesälomalla serkkujensa luona Alankomaissa. Poikien setä oli järjestänyt, että pojat pääsivät vanhemman serkkunsa mukana kouluun päiväksi. Alankomaissa koululaisten kesäloma kestää vain kuusi viikkoa ja on porrastettu, kuten meillä Ruotsissa ja Suomessa hiihtoloma. Mihin aikaan missäkin päin maata loma on, vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna serkkujen kesäloma on keskellä kesää ja alkoi perjantaina.
Kummankin pojan ensimmäinen kommentti koulupäivästä oli, että se oli pitkä, mutta kesken päivän käytiin kotona syömässä. Luokassa oli paljon lapsia ja kukaan ei ollut hetkeäkään hiljaa. Ruotsalainen koulu tunnetaan yleensä meluisista luokista, ja lapset valittivatkin sitä aikaisemmassa koulussaan, mutta nyt kummallakin on harvinaisen rauhallinen luokka, joten kokivat kolmenkymmenen meluisan lapset ryhmän aikamoiseksi shokiksi. Matematiikan tunnilla pojat olivat saaneet serkkunsa kanssa erikoistehtävän mennä pinoamaan kirjoja kirjastoon.
Puolelta päivin oli ruokatunti, kahden tunnin mittainen. Serkkujen isä
hakee lapset kotiin ja laittaa ruuan. "Pitäähän hänen itsekin syödä".
Kaikilla lapsilla ei nykyään ole mahdollisuutta käydä kotona syömässä ja
he saavat syödä eväitä koulussa, tai ostaa jotakin syömistä. Ajatus
kuitenkin on, että lapset ovat keskellä päivää kaksi tuntia kotona
Maantiedon tunnilla oli käsitelty Skandinaviaa ja silloin hollanninkielitaitoinen esikoiseni oli saanut pitää esitelmän ja vastata kysymyksiin. Eniten muita lapsia oli kuulema hämmästyttänyt, miten iso piha meillä on – ja vieläpä peltoja ja metsää ympärillä. Esikoiseni muistaa kaikenlaisia numeroita ja lukuja ja miten iso piha on ja muita tarpeellisia pikku faktoja (käsittämätön kyky, itse muistan hädin tuskin talon numeron), eikä muutenkaan arkaile puhua, edes vieraalla kielellä, joten hän olikin sopiva extempore esitelmän pitäjä. Nuorempi ei puhu hollantia kovin sujuvasti. Lasten kolmas kieli ei ole hollanti, vaan friisi, jota heidän sukulaisensa Alankomaissa puhuvat. Kaikki koulut ovat kuitenkin hollanninkielisiä.
Alankomaissa syödään vain yksi lämmin ateria päivässä. Toiset syövät lämpimän lounaan ja toiset päivällisen. Toisella aterialla syödään vain leipää. Leipävalikoima on mielestäni todella yksipuolinen, mutta leivän päälle on jos jonkinmoisia levitteitä ja leikkeleitä. Parasta on kuitenkin jälkiruoat, nam.
Viime kesänä poikien serkku oli käymässä meillä ja koki valtavan kulttuurishokin; kaksi lämmintä ruokaa päivässä jo kahtena päivänä peräkkäin! Ja yksi niistä aterioista oli vain lämmitettyjä pitsapaloja.
Olipa mielenkiintoista kurkata postauksen kautta erilaiseen koulumaailmaan. Ja jännää, miten paljon eri ruokakulttuurit eroavat Euroopassakin. Luen juuri Saara Turusen Rakkaudenhirviö-romaania ja siinä puolestaan tulee hyvin esille Suomen ja Espanjan ruokakulttuurien erot.
VastaaPoistaEspanjassakin syötiin enemmän Alankomaalaisella tavalla. Ruotsi ja Suomi taitaa olla aika erilaisia moniin muihin maihin verrattuna. Suomessa ja Ruotsissa syödään yllättän erilaisia ruokia, tietysti samojakin, mutta muuten tavat syödä ovat aika samanlaiset. Paitsi ruotsalaisten pakkomielle grillata jatkuvasti. (Katkerana tässä vain, kun naapurista kantautuu herkullinen grillatun tuoksu ja meillä ei ole tänään yhtään lämmintä ateriaa lattian vahauskiireiden vuoksi.)
VastaaPoistaJa muutes, alankomalaiset kuorimaveitset ne vasta kauheita on! Vielä huomattavasti tuota edellisen postauksen metallihirvitystä kamalampia.
ihana! Sun pitäis nähdä mun riikinkukkotaulut.
VastaaPoistaNiin pitäisi. Ovat kauniita lintuja. Ääni ei kyllä ole ihan yhtä kaunis.
PoistaKiinnostavaa!
VastaaPoistaMitä enemmän luen koulujuttuja eri maista, sitä enemmän tulen siihen tulokseen, että suomalainen koulu on kehunsa ansainnut.
Meluun suhtaudutaan eri maissa hyvin eri tavoin, vaikka luulisi, että työrauha, on ihan kaiken perusta.
Monissa kodeissa pon Suomessakin alettu luopua kahdesta isosta lämpimästä ateriasta. Ihme, että tänä hektisenä aikana kahden aterian syteemi on pitänyt pintansa näinkin pitkään.
Totta. Suomalainen koulu vaikuttaa oikein toimivalta. Mutta parantamistakin on. Vaikka työrauha ja toisten työskentelyn kunnioittamien on tärkeää, tuntuu, että Suomessa liikaa keskitytään siihen, että lapset istuisivat aina täysin hiljaa. Sitten yliopistolla valitetaan, että suomalaiset opiskelijat ovat passiivisia eivätkä koskaan kommentoi tai kysele.
PoistaNyt väittäisin, että se ei välttämättä ole kiinni yksilöstä, vaan ympäristöstä ja tilanteesta. Suomessa olin kohtalaisen passiivinen opiskelija (en kylläkään kaikkein passiivisin ja hiljaisin), mutta täällä Ruotsissa en todellakaan ollut passiviinen ja hiljainen opiskelija.
Ei meilläkään aina saada edes yhtä lämmintä ateriaa, mutta pyrimme syömään kahdesti ainakin työ- ja koulupäivinä.