Toni Hill: Los Amantes de Hiroshima (2014)

Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on ehdottomasti yksi parhaita lukemiani dekkarisarjoja. Sijoittuu ainakin kärkikaksikkoon, ehkä jopa ykköseksi. Tähän vaikuttaa varmasti kirjan espanjalainen tunnelma. Vaikka olen päässyt tunnelmaan myös edellisiä osia suomeksi kuunnellessani ( Kuolleiden lelujen kesä ja Kauniit kuolemat, suomentanut Taina Helkamo), espanjaksi lukeminen lisää tunnelmaa. Kieli sijoittaa kirjan hyvin aikaan ja paikkaan. Kirja sijoittuu Barcelonaan ja osa slangisanoista oli minulle aluksi outoja, sanakirjan mukaan osa niistä oli katalaania. En ole myöskään koskaan aikaisemmin lukenut dekkaria espanjaksi, eli myös dekkarisanasto oli vierasta. Yhden luvun kohdalla mietin, että tässähän olikin tutumman kuuloisia slangisanoja, joita ei käytetä aiemmin kirjassa. Ja aivan oikein, sen luvun henkilöt asuvatkin Madridissa. Myöhemmin tosin totesin, että ei tässä sentään ihan näin selviä kaupunkien välisiä eroja taida olla, mutta ainahan voin kuvitella niin. Kieli on kuitenkin selvästi erilaista, kuin muitten espanjankielisten maiden kirjallisuudessa tai vanhassa espanjalaisessa kirjallisuudessa. En osaa vetää tarkkaa rajaa, mitä vanhalla tarkoitan, mutta ainakin ennen vuotta 1975 ilmestynyttä kirjallisuutta.

Ihailen kirjailijan taitoa pitää jännitystä yllä paljastamalla vähän ja lupaamalla enemmän, eikä salaisuuden pitäminen tunnu yhtään keinotekoiselta. Hän kuljettaa myös onnistuneesti samalla montaa juonta ja sivujuonta, joista kaikki lopulta sidotaan yhteen ja mysteerit ratkeavat. Kirjailija onnistui yllättämään monta kertaa. Osittain mielellään oikein arvaavaa lukijaa tyydyttävästi niin, että asian ehti päätellä itse juuri ennen, kuin se sanottiin "ääneen". Osa taas tuli täytenä yllätyksenä.



Monesti lukiessani/kuunnellessani erityisesti Espanjaan sijoittuvia kirjoja, katselen Google Mapsista katunäkymiä ja valokuvia kaduilta. Erityisesti kuunnellessa se on kivaa, kun voi katsella kuunnellessa. Tällä kertaa tosiaan luin kirjan, joten kuvien katselu jäi vähemmälle, mutta lukiessa mielikuvitus tuntuu piirtävän enemmän kuvia, kuin kuunnellessa. Koska lukeminen on minulle työlästä, eteni kirja hitaasti, eikä tietenkään espanjan kieli vauhdittanut lukemistani. Luen muuten muita kieliä ihan yhtä hitaasti, kuin suomea, mutta suomeksi lukiessa ei sentään tarvitse selata sanakirjaa. Toisaalta luin myös säästellen, en halunnut tämän ihana trilogian loppuvan, en halunnut vielä hyvästellä henkilöitä, joihin vasta aloin kunnolla tutustumaan. 

______________________________________________________________

Esto es uno de mis libros favoritos. Los dos promeros escuchaba en finlandes pero este ultimo ne se han traducido al fines y por eso lo compré en español. No fue fácil encontrarlo para comprar aqui pero al fin lo encontré!
Hace tiempo que no leo en español y nunca antes he leido literatura detectivo, por eso tomaba tanto tiempo. Pero lo solo digo que es muy gratificante leerlo en epañol. En el traduccion, hasta las buenas, siempre se pierde algo y a mí me gusta estilo y lengua lo que usa el autor en este libro.