Olen joskus kerännyt valtavan varaston lankaa ja lisäksi perinyt vielä isomman varaston ja keksin matkustellessa uuden tavan kuluttaa lankoja.
Sade loppui ja pääsin etsimään marjoja. Vaan eihän ne kypsy, kun ei ole kesää.
torstai 23. heinäkuuta 2015
Naistenviikko jatkuu
Akkainviikolla sataa kuulemma aina. Sitä en nyt muista onko aina niin, mutta tänä vuonna kyllä. Askartelin sitten tänään sisällä äänikirjaa kuunnellessa. Kolmantena naistenviikon kirjana aloitin Rajaa Alsanean Riadin tytöt (Banat al-Riyad).
Olen joskus kerännyt valtavan varaston lankaa ja lisäksi perinyt vielä isomman varaston ja keksin matkustellessa uuden tavan kuluttaa lankoja.
Sade loppui ja pääsin etsimään marjoja. Vaan eihän ne kypsy, kun ei ole kesää.
Olen joskus kerännyt valtavan varaston lankaa ja lisäksi perinyt vielä isomman varaston ja keksin matkustellessa uuden tavan kuluttaa lankoja.
Sade loppui ja pääsin etsimään marjoja. Vaan eihän ne kypsy, kun ei ole kesää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Riadin tyttöjen lukemisesta on jo aikaa mutta mieleeni jäi, että se tuntui mielenkiintoiselta kurkistukselta erilaisen kulttuurin sisäpiiriin. Se oli aika rohkeanakin pidetty kirja silloin, vaikka kepeä onkin sävyltään.
VastaaPoistaTosiaan vivan keveään ja moderniin tyyliin kerrottu ihan toisessa kulttuurissa elävien naisten elämästä. Osittain vahvistaa, mutta enimmäkseen vähentää ennakkoluuloja erilaisuutta kohtaan. Reagoin siihen, että puhuttiin islamiin kääntymisestä, ei palaamisesta, niinkuin muslimit ruukaavat sanoa. Jäin miettimään, onkohan se käännösvirhe, vai onko kirjoittaja jostain syystä halunnut käyttää sellaista termiä.
Poista