Aleksi Delikouras: Nörtti

 Aleksis Delikouras: Nörtti: New game (2012)
 206 sivua
Kustantaja Otava
Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena. Kiitokset kustantajalle!


Mun mutsi on hullu. Se valittaa, että mä pelaan liikaa enkä muka kunnoita sitä.

Kurkistus nykyteinien maailmaan, joka kaikkien teini-ikää lähestyvien lasten vanhempien pitäisi lukea.




Ehdin juuri ajatella, että olen ihan kyllästynyt teiniangstiin, mutta tämä kirja oli täysin erilainen, vaikka kertookin nykynuorison elämän vaikeuksista.

En olisi ikinä tarttunut tähän kirjaan, jollen olosi saanut sitä arvosteltavaksi. Onneksi sain. Olin ihan myyty kirjan tarkkanäköisyydelle jo ensimmäisessä luvussa olleen hienon toteamuksen ansiosta:
"On iso virhe kutsua galtsua IRCiksi. Oikeassa IRCssä juttelee vain nerot." (Nimim. irckaaja jo vuodesta -96)

Yläastetta käyvä DragonSlayer666 haluaa tietokonepeliammattilaiseksi. Koulunkäynti, ja äiti, häiritsevät hänen urakehitystään. Kun kuvioihin vielä ilmestyy kaunis punahiuksinen Krista aika alkaa olla kortilla. Kumpi on tärkeämpää, käydä tyttöjen kanssa treffeillä, vai olla mukana kaikissa Battlefieldmatseissa? Jos alkaa seurustelemaan, onko sitten vähennettävä pelaamista? Kun perhetuttu saa päähänsä tehdä DragonSlayerista pelifilmejä Youtubeen joutuu hän ihan toisenlaisen pelin pyörteisiin. Yhtäkkiä tunnetuksi tullut erilainen nuori joutuu koulussa kiusatuksi, mutta saattaa myös löytää yllättäviä ystäviä.

Tykkäsin kirjasta monesta syystä :
Kertoo nykyajan nuorten maailmasta, vieläpä pojan näkökulmasta. En ole pitkään aikaan törmännyt poikien maailmaan sijoittuvaan kirjaan.
Nörttinä, nörttien äitinä, puolisona ja äitipuolena kirjan miljöö on sama, jossa itse elän. Välillä oli vaikeuksia tietää samaistuisinko päähenkilöön vai hänen äitiinsä. Kaikenlisäksi päähenkilön isä ja isäpuoli eivät ole keskenään samasta maasta lähtöisin. Kuten ei meilläkään.


– Minä panen netin takaisin vasta sitten, kun sinä ole tullut syömään! mutsi huusi yläkerrasta.
----
.. jengi alkoi avautua siitä, miten mutsit on yleinen ongelma.


Tässä kohtaa taidan samaistua äitiin.

(Kesken lukemisen, kun Dragonslayer kiroaa pelin lagaamista, tulee yksi lapsista huutamaan, kuka käyttää nettiä niin, että peli lagaa. Muistutan, mitä pelaamisesta ja räyhäämisestä on sanottu.)

Viime viikolla mietin, miksi on niin vähän, erityisesti uusia, kirjoja, joissa päähenkilöt kuuluvat samanlaiseen tylsää keskiluokkaa kuin minä. Kaikki tuntuvat keskittyvän joko rikkinäisiin ja köyhiin alkoholistiperheisiin tai rikkaisiin menestyjiin. Tämä kirja tuli siihenkin tilaukseen.

Kirjassa pelataan samoja pelejä, joita tämän talon kaikki muut asukkaat pelaavat. Tunnistin monta nimeltä ja jopa joitakin nuorisotermejä. Tunsin itseni moderniksi, nuorekkaan ja valistuneeksi.  Osan termeistä lapset selittivät minulle. Muutama suomenkielinen uutuussana piti googlata, en esim. tiennyt, mikä on fruittari.

Kirjassa otetaan myös esille yksi liian huonosti tunnettu kiusaamismuoto: muut porukalla väittävät yhden kiusaavan heitä, vaikka syytetty on, ainakin enimmäkseen, syytön. 


Lisäksi kirja oli hauska, erityisesti paikoin. Juuri sellaisella kuivan humoristisella tavalla, josta tykkään. Onpa mukana pieni Kalevala-teemakin.

Mitä mä teen sillä tiedolla, monta lasta Jeesuksella oli, kun ei niitä myöhemmin muista kukaan kuitenkaan?

Onneksi kirjasta on ilmestynyt kaksi jatko-osaa ja samalta kirjailijalta kolme aikaisempaa kirjaa. Aion heti miten hankkia itselleni Nörtti 2, kunhan saan sen verran nettikaistaa perheen pelaajilta, että pääsen nettiin tilaamaan.