302 sivua
Suomentanut Inka Parpola
Kustantaja Otava
Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena. Kiitokset kustantajalle!
Älä koskaan luota taikuriin. Mitä ikinä teetkin, älä missään tapauksessa luota taikuriin.
Kaikkien lasten suurimpana tavoitteena on päästä opiskelemaan taikakoulu Magisteriumiin. Paitsi ei Callum Huntin. Hänen isänsä on opettanut hänet pysymään erossa noituudesta.
On helppoa olla pääsemättä kouluun, tekee vain pääsykokeen niin huonosti kuin voi. Vai onko sittenkään?
Kouluun pääsystä varsinainen koe vasta alkaa. Jos Call onnistuu läpäisemään sen, on hän vapaa palaamaan takaisin isänsä luo. Mutta läpäiseekö hän ja vieläkö hän haluaa palata. Onko isä oikeassa varoittaessaan Callumia vai ovatko hänen puheensa vain turhaa maagien mustamaalaamista? Kuka oikein on hyvän ja kuka pahan puolella.
Mitä enemmän magian maailmasta opit, sitä syvemmälle sinä sinne uppoudut – sen vanhoihin konflikteihin ja vaarallisiin houkutuksiin.
Kirja aloittaa uuden fantasia-sarjan ja on vasta alkusoittoa tuleville tapahtumille. Fantasialle on tyypillistä, että alkuosa on esittelyä ja tapahtumien valmistelua, ja niin tylsää, että en meinaa millään syttyä kirjalle. Onneksi tarina pääsi vauhtiin, ennen kuin ehdin tylsistyä.
Fantasian toinen ongelma on, että sitä on vaikea lukea vertaamatta aina Harry Potteriin ja Eddingsin kirjoihin. Tässäkin oli hyvin paljon samoja aineksia: esitellään maailmaa ja kerätään tukijoukkoja päähenkilön ympärille. Lasten ja nuortenkirjallisuudella on tyypillistä, että sivuhenkilöt esitellään yksi kerrallaan, joka luvussa tulee mukaan (yleensä yksi) uusi henkilö.
Kun persoonagalleria on saatu valmiiksi ja maailma ja viholliset esiteltyä, onkin aika siirtyä hyvän ja pahan väliseen taisteluun.
Sitten kirja pääsikin yllättämään, eikä taidakaan olla kopio kaikista muista fantasiatarinoista.
Ensimmäinnen osa on vasta valmistelua ja varsinaiseen hyvän ja pahan väliseen taisteluun ei vielä päästy, ja Magisteriumistakin on suoritettuna vasta ensimmäinen vuosi.
Kirjan lopussa on pääsykoekysymykset, joilla lukija voi testata, pääsisikö itse sisään Magisteriumiin. Aluksi luulin läpäiseväni kokeen, kysymykset olivat sen verran matemaattisia. Mutta niissä olikin paljon todennäköisyyksiä, joista en ymmärrä mitään.
Tämä on Blackin ja Claren ensimmäinen yhteinen romaani. Black on aiemmin kirjoittanut fantasiasarjan Spiderwickin kronikat ja Clare Varjojen kaupungin, Infernal Devices- trilogian ja Bane Chronicles -sarjan, joista vain Varjojen kaupungit on suomennettu.
En ole lukenut fantasiaa pitkään aikaan ja tämän kirjan matkassa oli mukava palata fantasian pariin. Nyt pitää sitten malttaa odotella seuraavan osan ilmestymistä.
Oli kiva saada käteen kovakantinen uutuuttaan tuoksuinen kirja. Tykkään kirjan ulkoasusta, kansikuva on houkutteleva, olisi saattanut saada minut poimimaan kirjan käteen kirjaston tai kirjakaupan hyllystä, jos olisin sattunut törmäämään siihen ohimennen.
Lisäksi näiden merkkien näkeminen alkulehdellä ilahdutti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.